Kuvia kenttäleiriltä

Palasin juuri mökiltä viettämästä juhannusta, joten kirjotan vain lyhyesti. Viime sunnuntaina alkoi innolla odotettu kenttäleiri, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi reissuksi! Kyllä kannatti osallistua. Maastoesteet olivat aivan älyttömän hauskoja ja Amsu oli niin hieno! Sain olla koko leirin ajan tosi ylpeä tytöstä. Ilon näkee kuvistakin, taidan hymyillä leveästi joka kuvassa! :) Torstaina loppui leiri ja heti perjantaina lähdimme mökille koirien kanssa.Kirjoitan leiristä pidemmin ensiviikolla. Nyt luvassa on hieman sekalaista kuvasatoa leiriltä.

Ensimmäistä päivää maastoesteillä

Maastoesteiden ylös- ja alashypytkään ei tuottanut Amsulle ongelmia

Piaffihan kuuluu ihan olennaisesti maastoesteradalle, vai mitä?

"Amsu pelkää vettä." Nojoo, ei pelkää enää :)

Amsun pullamaha vaihtuu pikkuhiljaa lihaksiin

Amsu elämänsä ekaa kertaa uimassa - ja sen näkee tyylistä! :D

Niken kuulumisia ja muuta

Niken jalan leikkauksesta on nyt reilu viikko, ja toistaiseksi kaikki on mennyt mallikkaasti. Turvotus on laskenut huomattavasti ja jalka näyttää paljon paremmalta. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä; seuraavat viisi viikkoa menevät vielä ulkoisen tuen kanssa. Tuen poistamisen jälkeen on vielä aloitettava kuntoutuminen varovasti.

Jalka ei onneksi ole enää niin kipeä, eikä Nike juuri valita tai itke. Välillä makaamaan käydessä se saattaa vinkaista, jos ei muista asettautua tarpeeksi varovasti maahan. Toivottavasti raukka malttaa olla varovainen. Todella vaikea pitää nuorta koiraa monta viikkoa paikallaan, muttei muukaan auta. Jalkaa ei saa vielä rasittaa yhtään, vain sen verran, mitä Nike itse sen kanssa kävelee sisällä ollessaan.

Uninen poika rauhoituksen jäljiltä (Nikeltä putsattiin tänään eläinlääkärissä se tuki ja se rauhoitettiin)

Vähän miutakin kuulumisia välillä: viikonloppuna tein vihdoin uusia puomeja! Kyllä nyt kelpaa hypätä, kun puomit eivät putoile tuulesta. Olinkin jo täysin vihastunut vanhoihin puomeihin. Kävin nyt viikolla Amsulla maastoilemassa vähän pidemmällä ja kerrankin se meni vauhdikkaasti ilman jatkuvaa patistusta. Vantsulla vuorossa oli koulua kentällä. Laitoin kannukset ja olipa mukava mennä! Vantsu toimi tosi hyvin, taipui nätisti eikä yhtään heitellyt päätään. Viikonloppuna mennäänkin sunnuntaina jo Amsun kanssa sinne kenttäleirille!

Huonoja uutisia

Tällä kertaa on valitettavasti kerrottavana huonoja uutisia. Meidän pieneltä Nike-pojalta katkesi sääriluu tavallisella iltalenkillä. Tiistai-iltana lähdin kymmenen aikaan illalla käyttämään koiria hihnalenkillä. Ei päästy edes puolen kilometrin päähän, kun lokki lensi matalalta meidän yli. Nike ei tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan hyppäsi aivan yhtäkkiä korkealle ilmaan. Siinä ei ollut mitään outoa, Nike on monesti yrittänyt hyppiä lentävien lintujen kimppuun. Alastulossa poika alkoikin kiljumaan, eikä varannut ollenkaan painoa vasemmalle takajalalle. Takajalka roikkui kintereestä alaspäin hervottomana, ja silloin tiesin sen olevan poikki. Voi kettu.

Ei auttanut muu, kuin viedä kivusta huutava poika äkkiä päivystävälle eläinlääkärille. Päivystyksestä ei ollut paljon apua, sillä päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut edes röntgen-koneen käyttölupaa(?), emmekä saaneet kuvattua Niken jalkaa. Tunnustelemalla lääkäri totesi jalan olevan poikki, teki siihen lastan ja antoi kipulääkettä koiralle. Vasta aamulla päästäisiin leikkaukseen. Ensimmäinen yö oli kamala, kipulääkkeistä huolimatta Nike itki ja valitti lähes koko yön. Istuin lattialla sen vieressä ja silittelin sitä. Onneksi meillä oli kotona koirien kipulääkettä ja annoin Nikelle vielä puolikkaan tabletin. Aamulla heti soitin Kouvolaan eläinklinikalle, ja vaikka koirien ortopedilla oli jo päivä täynnä, hän lupasi ottaa Niken vastaan. Mikä helpotus!

Karvoista ajellussa jalassa näkyy vieläkin hurja mustelma

 Koko keskiviikko meni Kouvolassa. Niken jalasta otettiin kuvat, ja todettiin diafyysin murtuma - näin hienosti ilmaistuna. Eläinlääkäri suositteli ehdottomasti leikkausta, sillä pelkällä lastahoidolla jalasta tulisi melko todennäköisesti kehno. Nike leikattiin, ja onneksi tapaus oli niin tuore, että luiden päät saatiin hyvin aseteltua takaisin kohdalleen. Eläinlääkäri kehui myös, että Nikellä on vain 9 kuukautiseksi pennuksi todella hyvät luut, eli murtuma ei johtunut ainakaan heikoista luista! Nike sai jalkaansa ruuveja ja levyn, joka tukee luita jalan sisällä. Näiden lisäksi laitettiin myös ulkoinen rautainen tuki polvesta kintereeseen.

Ei tällä hetkellä oikein hymyilytä mamman pientä kultaa </3

Vihreä side suojaa hieman rautaista tukea, mutta antaa tikkien hengittää

Nyt leikkauksesta on neljä päivää, ja toistaiseksi kaikki on alkanut paranemaan hyvin. Perjantaina käytiin taas Kouvolassa ottamassa side pois jalasta ja puhdistamassa ruuvit. Ensi viikolla on luvassa tikkien poistaminen. Jos kaikki menee hyvin, tulee Niken jalasta vielä normaali. Toivon vain kovasti, ettei paranemisessa tule takapakkia. Nike varaa varovasti painoa jalalle kävellessä, mutta sitä sai jo tänään vahtia, ettei se vaan innostu ja hypi tms. Toivottavasti se malttaa olla seuraavat kuusi viikkoa riehumatta...

Kyllä surettaa, että näin piti sattua! Jossittelemalla voisi sanoa; jos se typerä lokki ei olisi lentänyt niin läheltä, jos Nike ei olisi yrittänyt napata sitä, jos se ei olisi tullut huonossa kulmassa alas hypystään, jos olisimme kävelleet eri reittiä, jos olisimme lähteneet muutama minuutti myöhemmin... Ei voi mitään, käynyt mikä käynyt. Onneksi nuorilla koirilla paranemisennuste on hyvä, eikä esimerkiksi nivelet vaurioituneet. Piti perua osallistuminen Wauhtikseen ja Kotkan näyttelyyn. Se ei ole kyllä suurimpana huolena tällä hetkellä. Tuleehan niitä näyttelyitä, ja Nike pääsee osallistumaan kunhan paranee.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa päivittelen kuulumisia. Lupasin jo viime viikolla todisteeksi videota Vantsulla "koulun" vääntämisestä, mutta en viikonloppuna saanutkaan ketään kuvaamaan. Ilmat on ollu aika huonot, mutta hyvä puoli siinä on, että kenttä on ollut loistavassa kunnossa. Tuo uusi kenttä on kyllä aivan ihana!

Viikolla kävin molemmilla hevosilla maastossa. Amsu on ollut niin kiva ja työskennellyt hyvin, että menin sen kanssa ihan rennon lenkin. Vantsulla puolestaan laukattiin reilusti, mutten antanut sen kaahottaa, vaan mentiin ihan rauhallista laukkaa. Alussa rouva taisteli vastaan, hyppi ja heitteli päätä, mutta lopuksi suostui kuitenkin laukkaamaan nätisti. Viikonloppuna vuorossa oli koulua. Mainitaan siitä sen verran, että Amsu oppi vaihtamaan laukan askelissa!

Kyllä tammat tykkää kun pääsivät taas suurelle laitumelle. Taustalla näkyy kenttä.

Lauantaina onkin koirilla tulossa jännä päivä, kun mennään Wauhtis-tapahtumaan. Nike saa käydä harjoittelemassa match show'ssa Kotkan virallisia näyttelyitä varten. Ollaankin jo kokeiltu näyttelyhihnassa liikkumista ja näyttelyasentoa.

Sunnuntaina illalla pojat pääsi leikkimään Samin siskon kahden collien kanssa. Nuorempi collie on Niken kanssa melkein samanikäinen, ja ne leikkivätkin innoissaan keskenään. Unohdin ottaa kameran mukaan, olisi saanut kivoja kuvia. Tällä viikolla kerron heti Wauhtiksen jälkeen miten pojilla siellä meni, ja varmasti otan kameran mukaan!

Viikon aikana ei ole mitään kovin ihmeellistä tapahtunut, tavallista arkea niin koirien kun hevostenkin kanssa. Hevosten kanssa on mennyt kivasti, Amsu on kehittynyt edelleen hyvin ja kantaa itseään jo hienosti ratsastaessa. Ainakin toisinaan. Hyppäsin sillä yhtenä päivänä jo vähän teknisempää rataa ja suhteutettuja välejä, ja sekin sujui hyvin! Esteet pidin 70-80 kokoisina ettei mennyt liian vaikeaksi. Kivasti kuunteli ja askelten lyhennykset/pidennykset onnistui, kuten myös esteen päällä laukan vaihdotkin. Vantsun kanssa ollaan harjoiteltu koulua ja varsinkin laukkaa. Vastalaukat ja vaihdot on ollut tämän viikon ohjelmassa. Yhtenä päivänä hypättiin muutama hyppy, ja osa hypyistä onnistui ilman ryntäys/laukanvaihto/sivuhyppy/puolipysty sekoiluja. Ja ainiin, viikon suuri ilonaihe; olen oppinut istumaan Vantsun ravissa! Kuulostaa hyvältä, kun poni on ollut miulla jo kuitenkin yli kymmenen vuotta, ja nyt olen moisen oppinut. Kaikki Vantsulla ratsastaneet kuitenkin tietää, että sen ravi ei tosiaan ole helpoimmasta päästä istua. Otan kyllä todistusaineistoa tästä suuresta puskaratsastajan kehityksestä heti ensi viikolla.

Ei ole enää Amsulla isoa masua

Elli ja Luca

Koirille kuuluu hyvää, tänä viikonloppuna ne ei käynyt uimassa, vaan oltiin niiden kanssa vähän eri suunnalla lenkillä. Meidän Taikuri-Nike oppi lauantaina uuden tempun kaappien ja ovien availun lisäksi. Poika nimittäin taikoi itsensä irti pannasta, onneksi oltuiin sisällä kuitenkin. Suurin hämmennys oli se, että koirat tuli sisälle Joutsenossa pannat kaulassa, sitten ne odotti eteisessä kun vaihdoin vaatteet. Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin viemään niitä juoksemaan pellolle, mutta Niken panta oli hävinnyt! Eikä sitä löytynyt koko muutaman neliön eteisestä! Mokoma taikuri. Panta luultavasti löytyy vielä jostakin tosi mielenkiintoisesta paikasta...

Tänään pääsi koirat juoksemaan tosi nätin näköiselle, muttei niin käytännölliselle voikukkia täynnä olevalle niitylle. Molempien koirien valkoiset tassut olivat lenkin jälkeen vähemmän valkoiset ja enemmän keltaiset. Toivottavasti saan keltaisuuden pois ennen näyttelyitä!

Ai miten niin voikukka vähän värjää valkoista koiraa?

Iloinen Luca keräsi karvoihinsa luultavasti 90% pellon punkeista...

 

Videossa pojat leikkii pellolla. Taitaa kamera alkaa hajota, kun videota kuvatessa tarkennus välillä vähän sekoilee. 

Kesä!

Alkaa jo vaikuttaa siltä, että kesä on vihdoin tullut! Viikolla näkyi jo pääskysiä ja useampana päivänä on ollut niin lämmin, että on voinut ratsastaa topissa. Olin jo täysin kyllästynyt ratsastamaan kamala kasa vaatteita päällä.

Viikonloppuna tuli ratsasteltua ja lauantaina yritin tehdä Amsulle "pelottavia esteitä". Homman olisi pitänyt olla helppo, sillä Amsun mielestä kaikki yhtään tavallisesta (tavallinen este = valkoiset tolpat, väritön puomi) poikkeavat esteet ovat pelottavia. Kuinkas kävi, tyttö hyppi ihan tyytyväisenä miun tekemät kyhäilyt. Ongelmana oli enemmän se, että Amsu oli aika laiskalla matoilu-tuulella ja ensimmäiset hypyt olivat melko löysiä. Vantsulla taas vauhtia riitti lämpimästä säästä huolimatta ihan kuinka paljon vaan.

Alla muutamia kuvia viikonlopulta. Ja juu, näette ihan oikein noi laitumen aidat. Niiden on pakko olla tuolla korkeudella, ku eräs Amsu-neiti tulee sieltä muuten hypäten pois!

Amsu

Vantsu-rouva itse

Amsun kaula <3 Kuinka hyvä tuuri voi olla, että tamma kehittää itse itselleen tollasen kaulan?

Eltsi-Peltsi

Koirat kävivät tutustumassa lauantaina pieneen tekolampeen lähemmin. Luca tyytyi kahlailemaan, mutta Nike hetken pällisteltyään kävi hetkeksi MAKAAMAAN matalaan rantaveteen! :) Se on kyllä välillä niin outo tapaus. Lappeenrannan raviradalla järjestetään kesäkuun 9.-10. päivä Wauhtis-tapahtuma ja olihan se pakko ilmottautua sinne. Nike lähtee edustamaan match show'hun pentujen luokkaan harjottelemaan tulevia Kotkan näyttelyitä varten. Oli myös aivan pakko ilmottaa se speed race-kisaan. Katsotaan, miten meidän Nakkeli juoksee! En vaan yhtään tiedä, onko siellä minkälainen viehe vai miten kisa järjestetään.

Nike ottaa välillä vähän lepiä ennen kun juokseminen voi taas jatkua

Lähikuvassa Luca

Nike juo lammesta vähän omalla tyylillään; koko nokka vedessä.

Hevosille ei ole vielä tiedossa kisoja, kun ei ole vielä tullut vetokoukkua autoon, vaikka se tilattiin jo kauan sitten. Toivottavasti se tulee pian, että pääsee hevosetkin edustamaan vielä tänä kesänä. Onneksi ainakin leiri lähestyy, niin on jotakin kivaa luvassa. Saa nähdä, kuinka paljon palautetta tämä puskaratsastelija saa, kun menee ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen valvovan silmän alle ratsastamaan...

Se Marsan antama haaste... ja Amira täytti 7 vuotta!

No niin Marsa, teen nyt vihdoin siut onnelliseksi ja vastaan haasteeseen :)

1. Elämäsi onnellisin hetki?


Tää on aika vaikee, hyviä hetkiä on onneks ollu tosi paljon. Ikimuistoisia on ainaki ollu kaikki ulkomaanmatkat ja hauskanpidot kavereitten kanssa. Ensimmäinen voitto estekisoista ja Amsun ensimmäinen ruusuke on ollu myös mukavia hetkiä.

2. Jos voisit ostaa mitä vaan, mitä se olisi (yksi asia)?
Hmm... Ahkeran luonteen? Tai robotin, joka kävis miun puolesta töissä ja koulussa? Tai ehkä kuitenki jotaki järkevämpää...

3. Eilen, tänään vai huomenna?
Jos kyse on jostakin kivasta, ni sitten tänään. Mut jos kyseessä on joku ikävä hoidettava asia ni ehottomasti huomenna. Tai vasta ylihyomenna...

4. Suurin unelma?

Se, että voisin matkustella ihan minne huvittaa ja milloin huvittaa.

5. Monta lasta haluaisit tulevaisuudessa ja milloin, jos haluaisit?
Kyl kaks lasta on ihan maksimi! Ei yhtään enempää. Katotaan niitä lapsia sitten vaik kymmenen vuoden päästä, ei ainakaan ennen ku oon täyttäny 30.

6. Mökki- vai kaupunkijuhannus?
Kyl juhannus on sellanen juhla mikä vietetään ehdottomasti mökillä. Kaupunkijuhannus ei oo vaihtoehto.

7. Meri vai järvi?
Näillä Suomen leveysasteilla järvi, koska toi Itämeri on nii tuskasen kylmä aina. Jossakin lähempänä päiväntasaajaa mielummin meri.

8. Kuvat koneelta vai paperisena?
Ihan hur som helst, vaikka koneelta.

9. Jääkiekko vai futis?
Ehottomasti jääkiekko, siinä sentään tapahtuu jotaki, toisin ku futiksessa. Se on kuolettavan tylsää ja aina ne pelaajat kaatuilee ja itkee.

10. Haluaisitko lävistyksen? Jos niin minne? Tai jos on jo, niin missä?
Tällä hetkellä ei oo ku korvissa. Voisin ottaa lävistyksen napaan, mut olisko se toisaalta vähän liian teiniä?

11. Paras vuodenaika ja miksi?
KESÄ! Kaikki muu on ihan kuraa, paitsi loppukevät ja alkusyksy. 


Siinäpä olikin haastetta kerrakseen!


Helatorstaina mammanmussukka Amsu täytti seitsemän vuotta! Huh, miten nopeesti aika menee, ihan ku se olis vasta syntyny. Laitetaan Ampukan synttäreitten kunniaksi muutama söpö tytön vauvakuva vuodelta 2005. Kaikki kuvat on ottanut Saara Seppänen.

Amsu muutaman tunnin ikäisenä.

Syntymäpäivää seuraavana aamuna unilla karsinassa.

Kuukauden tai parin ikäisenä.

Kuukauden tai parin ikäisenä.

Ensimmäinen ulkoilu oli aika jännä.