Hevoset on hienoja

Viime maanantaina lähdettiin evakkoon Joutsenoon, koska kämpässä todettiin vesivahinko... jes. Ollaan nyt asuttu koirien kanssa porukoilla, kun remonttimiehet avaa lattioita ja etsii pamahtanutta vesiputkea jostakin seinien välistä. Koitetaan etsiä uutta kämppää, mutta luultavasti joudutaan asumaan Joutsenossa vielä jonkin aikaa.

Muuten kuuluukin hyvää; sain kuulla, että työt jatkuvat, vaikka syksyllä onkin koulua vähän jäljellä. Ehkä vihdoin saan vähän rahaa säästöön ja ostan sen traikun ja uuden satulan!

Niken jalka on edelleen parantunut hyvin, ja lauantaina päästimme pojan ensimmäistä kertaa vapaaksi. Onneksi Nike vain jolkotteli ja otti muutaman spurtin. Vainoharhaisen varovaisesti otin sen heti muutaman minuutin jälkeen kiinni, ennen kuin jalka rasittui. Luca ei tietenkään saanut olla samaan aikaan vapaana, muuten ne olisi innostunut liikaa. Luca onkin käynyt juoksemassa vapaana salaa Nikeltä, ettei Nikelle tule paha mieli :) Hihnalenkillä törmäsin muutamaan venäläiseen turistiin, jotka Niken nähtyään huutelivat innoissaan "Barzoi, barzoi, very good, very good!"

Hevoset on ollut tosi hienoja lähiaikoina! Viime viikolla tuuppailin Amsun kanssa, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa hieman koottua sitä laukassa ilman laukan hyytymistä. Amsulle on jo pikkuhiljaa tulölut tarpeeksi laukkakuntoa ja lihastam, että se jaksaa kantaa itsensä ja samalla laukata aktiivisesti. Myös ristilaukat ja lavoilla punkeminen on jäänyt melkein kokonaan pois, hieno tyttö! Loppuviikosta pääsin pitkästä aikaa Vantsulla kunnolla hommiin, kun rivi oli vihdoin parantunut niin hyvin, ettei se enää haitannut liikutusta. Lauantaina harjoittelin molemmilla poneilla maastoesteitä syyskuun kenttäkilpailuja silmällä pitäen. Vantsu yllätti ja oli super hyvä, hyppäsi kaiken epäröimättä, eikä edes mennyt liian lujaa! Amsukin meni kivasti, sille vaan meinaa tulla liikaa vauhtia, kun on sekä esteitä, että ollaan vielä maastossa. Ratsastajan pitää vain muistaa olla menemättä Amsun venymiseen mukaan ja varoa yli-innokasta kevyttä istuntaa.

Tosi hieno kolmoissarja hylätyistä heinäpaaleista

Maastoesteiden pystysarja

 Lisätään loppukevennykseksi kuvia Ellistä tältä päivältä. Sillä ponilla on aina ollut taito piehtaroida laitumen kuraisimmassa kohdassa, mutta tänään se oli tehnyt jotakin tosi hämärää. Voitte vaan kuvitella allekirjoittaneen ilmeen, kun menin hakemaan poneja sisälle :D

Elli, WTF?!

Miten poni saa itselleen tälläisen hännän?!

 

 

 

 

 

 

 

Yhdeksän ämpäriä vettä, paljon hinkkausta ja tuskailua sekä tunti myöhemmin poni näytti vähän enemmän itseltää.

Hengissä ollaan!

Kylläpä on vierähtänyt pitkä aika viime päivityksestä. Olen tehnyt (tai ainankin yrittänyt tehdä) ahkerasti opinnäytetyötä. Ja tietysti vielä työt siinä samalla. Vielä tämä syksy pitäisi opiskelua jaksaa ja toivon mukaan jouluna on tiedossa valmistuminen. Sitten on taas paremmin aikaa kirjoitella.

Koitan kuitenkin taas edes kerran viikossa vähän kertoilla kuulumisia.

Tällä kerralla onkin ilo kirjoittaa, sillä kerrottavana on niin hyviä uutisia! Ensinnäkin Nike täytti viime keskiviikkona vuoden ja samalla kun eläinlääkäri antoi rokotukset, tarkistettiin myös jalan kunto. Ulkoinen tuki otettiin pois jalasta kolme viikkoa sitten. Röntgenkuvat näyttivät erittäin lupaavilta, ja huokasin helpotuksesta kun leikannut eläinlääkäri kehui jalan luutuneen erinomaisesti ja paikoilleen. Jalan sisään jäi vielä yksi rauta, mutta sekin tullaan poistamaan kuukauden tai parin päästä. Nike liikkuu jo hyvin, jalka tosin väsyy vielä helposti ja lenkit ovatkin aika rauhallisia eivätkä kovin pitkiä. Kysyin eläinlääkäriltä, tuleeko Nikestä vielä maastojuoksija, ja eläinlääkäri totesi vain: "miksei, se on aivan täysin mahdollista!" Todella helpottavaa kuulla, että pahin on takana, ja nyt vain rauhassa odotellaan jalan kuntoutumista. Vapaaksi ei poikaa vielä saa päästää, mutta uskon, että kun vihdoin Nike saa taas juosta vapaana, voi vauhti olla aikamoinen!

Nike näyttelyhihnassa juuri ennen jalan katkeamista

 Hevosillekin kuuluu hyvää. En päässyt heinäkuun koulukisoihin, koska kummipojan yksivuotissynttärit olivat samana päivänä. Myös 12. päivän estekisat Ruokolahdella jäivät väliin, kun ei ollut koppia lainaan. Onneksi saimme "kisakauden" avattua tänään, sillä olin Amsulla Kiwigolla esterataharjoituksissa. Vantsunkin oli tarkoitus tulla mukaan, mutta se raukka oli saanut toiseen takajalkaansa rivin juuri tällä viikolla. Vantsu on niin herkkis, että heti kun maa pehmenee ja tulee yhtään mutaa, niin johan se saa rivin. Uudella rasvalla se kyllä paranee nopeasti, mutta sillä oli vielä vähän panoittava vuohinen, etten viitsinyt viedä sitä suoraan "saikulta" kisoihin. Nyt syksyllä on kuitenkin tulossa enemmän kisoja, niin eiköhän Vantsukin pääse.

Amsu kenttäleirillä uimisen jälkeen

Amsu kenttäleirillä maastoesteillä

 Amsu oli tänään aivan huippu! Se on maailman hienoin poni! Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan, 50-60cm ja 70cm, molemmat arv. 367.2. Ensin ajattelin mennä vain isompaan, mutta koska viime kisoissa olimme viime kesänä, niin päätin ottaa sen harjoittelun kannalta. Hyvää harjoitusta olikin, nimittäin vaikka korkeudet olivat pienet, oli kyseessä todellakin RATAharjoitukset. Ensimmäisessä vaiheessa oli nimittäin 14 estettä ja toisessa kahdeksan. Lisäksi rata oli aika tekninen, sisälsi mm. kaksi estettä ympyrällä 12 metrin välillä, useita suhteutettuja ja hankalahkoja lähestymisiä.

Veteen tutustumista kenttiksellä, vieressä lähes puolimetriä korkeampi herra, Napoleons

Amsu oli loistava, 50-60cm luokka voitettiin puhtailla radoilla, samoin kuin 70cm luokka! Amsu ei ole vielä voittanut kertaakaan, ja tänään tulikin sitten tuplavoitto :) Poni tuntui tosi hyvältä, ei jännittänyt pahemmin, kuunteli apuja ja oli tapansa mukaan tosi tarkka. Ratsastaja voisi jo oppia luottamaan Amsuun paremmin myös muualla kuin kotona. Pidin nimittäin Amsua aika paljon kontrollissa, lyhentelin askeleita vähän turhaan ennen esteitä ja käytin mutkissa todella paljon johtavaa ohjaa. Pitää ilmeisesti uskoa, ettei se enää juoksentele esteistä ohi ja antaa sen mennä vapaammin. Olin niin ylpeä Amsusta, ja kyllä lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi ratojen olleen siistejä ja eleettömiä, sillä juuri siihe  yritän aina eniten pyrkiä. Kuvia luvassa kisoista myöhemmin, kunhan saan niitä koneelle.

Kuva leiriltä, mutta tälläinen oli tunnelma tosiaan myös tänään! Amppis <3

Kenttäleirin antia

Vielä kerran pitää mainita, että kenttäleiri oli todellakin osallistumisen arvoinen. Sattuipa vielä olemaan niin hyvä tuuri, että meitä ei ollut kuin neljä osallistujaa. Vain neljän leiriläisen vuoksi tunnit oli todella henkilökohtaisia ja niillä ehdittiin käymään paljon asioita läpi. Kenttäleirillä on alaikäraja, joten en tuntenut itseäni mitenkään puolet vanhemmaksi! Kaikki olivat myös samantasoisia ratsastajia ja saimmekin tehdä kaikkea hauskaa, kun kukaan ei ollut ns. "pelokas".

Sunnuntaina, leirin ensimmäisenä päivänä, en vielä ratsastanut Amsulla, vaan annoin sen rauhoittua ja tutustua paremmin talliin. Maanantaina aamulla olikin ensimmäinen maastoestetunti Pia Perälän pitämänä. Vanhaan hiekkakuoppaan oli rakennettu yllättävän monia ja erilaisia esteitä, vesieste mukaan lukien. Pia kyseli meiltä aikaisemmasta kokemuksesta maastoesteiltä. Kerroin, ettei Amsu ole ikinä hypännyt kunnollisia maastoesteitä, ainoastaan miun tekemiä risukasakyhäilyjä muutaman kerran. Vesilätäköitä se väistää, joten arvelin vesiesteenm olevan meille vaikea. Itse olen hypännyt maastoesteitä Metsälän tallilla ratsastaessani, mutta siitä on jo aika kauan aikaa.

Amsu menee ensimmäistä kertaa veteen turvallisen "possujunan" perässä! :D

Amsu oli aivan innoissaan ja jo alkulämmittelyjen jälkeen ihan hikinen, kun se kuumeni niin paljon. Aloitimme hyppimisen pienillä, melko tavallisen näköisillä esteillä. Lämmittelyhyppyjen jälkeen harjoittelimme erikoisempia esteitä ja maastoesteradan tyypillisiä ylös- ja alashyppyjä. Yllättäen Amsu ei kyttäillyt yhtään, vaan hyppäsi kaiken ilman epäröintiä! Viimeisenä oli vuorossa vesieste. Amsu ei tahtonut mennä veteen, joten emme alkaneet pakottaa sitä. Pia käski mennä veteen ensin käynnissä "vesivarmojen" hevosten perässä. Possujunan perällä vesi ei ollutkaan pelottavaa, ja Amsu seurasi muita sinne! Yhden vedenläpi kahlauksen jälkeen se meni sinne ihan itsekin. Upea tyttö! Olin niin iloinen, kun Pia tunnin jälkeen kehui Amsua ja sanoi sillä olevan potentiaalia kenttäponiksi :) Kaikista tärkeintä oli, että Amsu todella tykkäsi hypätä maastoesteitä, melkein jokaisessa kuvassa se hyppää iloisena korvat hörössä. Kirjoitan myöhemmin taas lisää leirin tapahtumista.

Kannatti varata paljon sukkia ja muita vaatteita, - vesiesteharjoituksissa kastui aika tehokkaasti!

Paras leiriporukka poniratsastajina, hevosina vasemmalta alkaen Mandy alias Mape, Ransu alias Rane, Amsu alias Amppis ja Kille.

P.s. Niken jalkaleikkauksesta on nyt tänään tasan kolme viikkoa. Vielä toiset kolme viikkoa pitäisi pitää tukea jalassa. Onneksi edelleen on kaikki mennyt hyvin. Tikit poistettiin viime viikolla ja nyt Nike antaa hyvin putsata tukea. Toivottavasti kaikki edelleen sujuisi ja tuki saataisiin poistaa suunnitelmien mukaan. Todella vaikea pitää nuorta, energiaa pursuavaa pentua vain sisällä. Ulkona käydessä täytyy vahtia, ettei Nike vaan pääse hyppimään ollenkaan.

Kuvia kenttäleiriltä

Palasin juuri mökiltä viettämästä juhannusta, joten kirjotan vain lyhyesti. Viime sunnuntaina alkoi innolla odotettu kenttäleiri, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi reissuksi! Kyllä kannatti osallistua. Maastoesteet olivat aivan älyttömän hauskoja ja Amsu oli niin hieno! Sain olla koko leirin ajan tosi ylpeä tytöstä. Ilon näkee kuvistakin, taidan hymyillä leveästi joka kuvassa! :) Torstaina loppui leiri ja heti perjantaina lähdimme mökille koirien kanssa.Kirjoitan leiristä pidemmin ensiviikolla. Nyt luvassa on hieman sekalaista kuvasatoa leiriltä.

Ensimmäistä päivää maastoesteillä

Maastoesteiden ylös- ja alashypytkään ei tuottanut Amsulle ongelmia

Piaffihan kuuluu ihan olennaisesti maastoesteradalle, vai mitä?

"Amsu pelkää vettä." Nojoo, ei pelkää enää :)

Amsun pullamaha vaihtuu pikkuhiljaa lihaksiin

Amsu elämänsä ekaa kertaa uimassa - ja sen näkee tyylistä! :D

Niken kuulumisia ja muuta

Niken jalan leikkauksesta on nyt reilu viikko, ja toistaiseksi kaikki on mennyt mallikkaasti. Turvotus on laskenut huomattavasti ja jalka näyttää paljon paremmalta. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä; seuraavat viisi viikkoa menevät vielä ulkoisen tuen kanssa. Tuen poistamisen jälkeen on vielä aloitettava kuntoutuminen varovasti.

Jalka ei onneksi ole enää niin kipeä, eikä Nike juuri valita tai itke. Välillä makaamaan käydessä se saattaa vinkaista, jos ei muista asettautua tarpeeksi varovasti maahan. Toivottavasti raukka malttaa olla varovainen. Todella vaikea pitää nuorta koiraa monta viikkoa paikallaan, muttei muukaan auta. Jalkaa ei saa vielä rasittaa yhtään, vain sen verran, mitä Nike itse sen kanssa kävelee sisällä ollessaan.

Uninen poika rauhoituksen jäljiltä (Nikeltä putsattiin tänään eläinlääkärissä se tuki ja se rauhoitettiin)

Vähän miutakin kuulumisia välillä: viikonloppuna tein vihdoin uusia puomeja! Kyllä nyt kelpaa hypätä, kun puomit eivät putoile tuulesta. Olinkin jo täysin vihastunut vanhoihin puomeihin. Kävin nyt viikolla Amsulla maastoilemassa vähän pidemmällä ja kerrankin se meni vauhdikkaasti ilman jatkuvaa patistusta. Vantsulla vuorossa oli koulua kentällä. Laitoin kannukset ja olipa mukava mennä! Vantsu toimi tosi hyvin, taipui nätisti eikä yhtään heitellyt päätään. Viikonloppuna mennäänkin sunnuntaina jo Amsun kanssa sinne kenttäleirille!

Huonoja uutisia

Tällä kertaa on valitettavasti kerrottavana huonoja uutisia. Meidän pieneltä Nike-pojalta katkesi sääriluu tavallisella iltalenkillä. Tiistai-iltana lähdin kymmenen aikaan illalla käyttämään koiria hihnalenkillä. Ei päästy edes puolen kilometrin päähän, kun lokki lensi matalalta meidän yli. Nike ei tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan hyppäsi aivan yhtäkkiä korkealle ilmaan. Siinä ei ollut mitään outoa, Nike on monesti yrittänyt hyppiä lentävien lintujen kimppuun. Alastulossa poika alkoikin kiljumaan, eikä varannut ollenkaan painoa vasemmalle takajalalle. Takajalka roikkui kintereestä alaspäin hervottomana, ja silloin tiesin sen olevan poikki. Voi kettu.

Ei auttanut muu, kuin viedä kivusta huutava poika äkkiä päivystävälle eläinlääkärille. Päivystyksestä ei ollut paljon apua, sillä päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut edes röntgen-koneen käyttölupaa(?), emmekä saaneet kuvattua Niken jalkaa. Tunnustelemalla lääkäri totesi jalan olevan poikki, teki siihen lastan ja antoi kipulääkettä koiralle. Vasta aamulla päästäisiin leikkaukseen. Ensimmäinen yö oli kamala, kipulääkkeistä huolimatta Nike itki ja valitti lähes koko yön. Istuin lattialla sen vieressä ja silittelin sitä. Onneksi meillä oli kotona koirien kipulääkettä ja annoin Nikelle vielä puolikkaan tabletin. Aamulla heti soitin Kouvolaan eläinklinikalle, ja vaikka koirien ortopedilla oli jo päivä täynnä, hän lupasi ottaa Niken vastaan. Mikä helpotus!

Karvoista ajellussa jalassa näkyy vieläkin hurja mustelma

 Koko keskiviikko meni Kouvolassa. Niken jalasta otettiin kuvat, ja todettiin diafyysin murtuma - näin hienosti ilmaistuna. Eläinlääkäri suositteli ehdottomasti leikkausta, sillä pelkällä lastahoidolla jalasta tulisi melko todennäköisesti kehno. Nike leikattiin, ja onneksi tapaus oli niin tuore, että luiden päät saatiin hyvin aseteltua takaisin kohdalleen. Eläinlääkäri kehui myös, että Nikellä on vain 9 kuukautiseksi pennuksi todella hyvät luut, eli murtuma ei johtunut ainakaan heikoista luista! Nike sai jalkaansa ruuveja ja levyn, joka tukee luita jalan sisällä. Näiden lisäksi laitettiin myös ulkoinen rautainen tuki polvesta kintereeseen.

Ei tällä hetkellä oikein hymyilytä mamman pientä kultaa </3

Vihreä side suojaa hieman rautaista tukea, mutta antaa tikkien hengittää

Nyt leikkauksesta on neljä päivää, ja toistaiseksi kaikki on alkanut paranemaan hyvin. Perjantaina käytiin taas Kouvolassa ottamassa side pois jalasta ja puhdistamassa ruuvit. Ensi viikolla on luvassa tikkien poistaminen. Jos kaikki menee hyvin, tulee Niken jalasta vielä normaali. Toivon vain kovasti, ettei paranemisessa tule takapakkia. Nike varaa varovasti painoa jalalle kävellessä, mutta sitä sai jo tänään vahtia, ettei se vaan innostu ja hypi tms. Toivottavasti se malttaa olla seuraavat kuusi viikkoa riehumatta...

Kyllä surettaa, että näin piti sattua! Jossittelemalla voisi sanoa; jos se typerä lokki ei olisi lentänyt niin läheltä, jos Nike ei olisi yrittänyt napata sitä, jos se ei olisi tullut huonossa kulmassa alas hypystään, jos olisimme kävelleet eri reittiä, jos olisimme lähteneet muutama minuutti myöhemmin... Ei voi mitään, käynyt mikä käynyt. Onneksi nuorilla koirilla paranemisennuste on hyvä, eikä esimerkiksi nivelet vaurioituneet. Piti perua osallistuminen Wauhtikseen ja Kotkan näyttelyyn. Se ei ole kyllä suurimpana huolena tällä hetkellä. Tuleehan niitä näyttelyitä, ja Nike pääsee osallistumaan kunhan paranee.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa päivittelen kuulumisia. Lupasin jo viime viikolla todisteeksi videota Vantsulla "koulun" vääntämisestä, mutta en viikonloppuna saanutkaan ketään kuvaamaan. Ilmat on ollu aika huonot, mutta hyvä puoli siinä on, että kenttä on ollut loistavassa kunnossa. Tuo uusi kenttä on kyllä aivan ihana!

Viikolla kävin molemmilla hevosilla maastossa. Amsu on ollut niin kiva ja työskennellyt hyvin, että menin sen kanssa ihan rennon lenkin. Vantsulla puolestaan laukattiin reilusti, mutten antanut sen kaahottaa, vaan mentiin ihan rauhallista laukkaa. Alussa rouva taisteli vastaan, hyppi ja heitteli päätä, mutta lopuksi suostui kuitenkin laukkaamaan nätisti. Viikonloppuna vuorossa oli koulua. Mainitaan siitä sen verran, että Amsu oppi vaihtamaan laukan askelissa!

Kyllä tammat tykkää kun pääsivät taas suurelle laitumelle. Taustalla näkyy kenttä.

Lauantaina onkin koirilla tulossa jännä päivä, kun mennään Wauhtis-tapahtumaan. Nike saa käydä harjoittelemassa match show'ssa Kotkan virallisia näyttelyitä varten. Ollaankin jo kokeiltu näyttelyhihnassa liikkumista ja näyttelyasentoa.

Sunnuntaina illalla pojat pääsi leikkimään Samin siskon kahden collien kanssa. Nuorempi collie on Niken kanssa melkein samanikäinen, ja ne leikkivätkin innoissaan keskenään. Unohdin ottaa kameran mukaan, olisi saanut kivoja kuvia. Tällä viikolla kerron heti Wauhtiksen jälkeen miten pojilla siellä meni, ja varmasti otan kameran mukaan!