Kuvapläjäys kenttäkisoista

Sain vihdoin itselleni kikkailtua kuvia syyskuun alussa olleista kenttäkilpailuista. Suuret kiitokset kuvaajille! Riina Pellinen, kouluratsastuskuvia ja Pinja Kumpulainen, kuvia koko tapahtumasta.

Joten, tässä näitä nyt olisi :)

Amsu kouluradalla, on se komea poni! <3

Amsu

Amsu

Amsu

Lopputervehdyksessä ratsastaja ei tiedä itkeä vai nauraa, oli niin epätasainen rata!

Amsu maastoesteillä

Amsu

Amsu

Vantsu, "Lentävä hollantilainen" innoissaan maastoradalla <3

Vantsu

Vantsu

Vantsu

Amsu ja rataesteet

Amsu

Amsu

Vantsu

Vantsu

Palkintojenjako ja satulaton puskaratsastaja pikkuponillaan :D

Amsu

Vantsu kouluradalla

Vantsu

Kenttäkisat takana ja superfiilis!

Oltiin siis eilen ponien kanssa sekä molempien ponien, että ratsastajan, ensimmäisissä kenttäkisoissa. Voin kyllä sanoa, ettei varmasti jäänyt viimeisiksi, oli nimittäin niin hauska ja mukava päivä :) Kisat olivat Pirholan tallilla Rautjärvellä ja todella hyvin järjestetyt. Rautjärven seudun hevosurheilijat oli kyllä nähnyt paljon vaivaa.

Odotuksena oli, että olisi kiva jomman kumman ponin kanssa sijoittua viiden parhaan joukkoon lopputuloksissa. Koulussa oli tavoitteena saada yli 50% pisteistä ja olla nolaamatta itseään totaalisesti. Esteillä tavoite oli maastossa sekä radalla puhtaat radat molemmilla tammoilla.

Ensimmäisenä olikin vuorossa koulukoe ja ei muuta kuin Amsulla aloittamaan ensimmäisenä ratsukkona. Lämmittelyssä menin vain käyntiä ja ravia, kun ajattelin Amsun pysyvän rauhallisempana... Noh, ensikerralla tiedän, että sen pitää antaa myös laukata ja rauhoittua. Rata alkoi ihan ok, Amsu vaan tuntui todella jännittyneeltä, varmasti myös siksi, että ratsastaja itse jännitti. Laukka olikin sitten aivan kamalaa; oikealle mentiin lähes sulkutaivutusta kun loikittiin niin vinossa, ja vasemmalle tuli rikkoja ristilaukkaan. Hieman harmitti, sillä kotona ei poni ole tehnyt ristilaukkaa enää pitkään aikaan. Amsun rataa en saanut talteen, sillä iskällä oli hieman vaikeuksia käyttää kameraa... (Keski-ikäiset ja tekniikka!) Prosentteja tuli kuitenkin jopa 53,75%, mikä oli positiivinen yllätys!
Vantsulla rata tuntui tasaisemmalta, vaikka tein sillä lämmittelyssä saman virheen kuin Amsulla; en antanut sen laukata... Jännittyneenä Vantsukin tarjosi oikealle ristilaukkaa ja heitteli aika paljon päätään. Suurin saavutus oli, että me onnistuttiin seisomaan neljä sekuntia paikallaan! Tuomari kirjasi vain huomautuksen: "seisoo paikallaan, mutta on hieman jännittynyt". No hieman, poni tuntui siltä, että jos matka ei kohta jatku, se räjähtää :D Vantsun rata on osittain videolla, hieman pätkittäisenä vain teknisten ongelmien jatkuessa ;) Vantsun kanssa tulos oli 53,50%, vaikka luulin sen menneen paremmin kuin Amsulla. Ehkä Vantsu kuitenkin heitteli päätään, eikä muutenkaan liikkunut yhtä tasaisesti kuin Amsu.

Vantsun koulukokeesta video:

 

Hankalin osio saatiin melkein kunnialla läpi, ja tuloksissa oltiin Amsun kanssa sijalla 8 ja Vantsulla sijalla 9. Maastoesteille lähdin innoissani, sillä rata vaikutti tosi kivalta. Ainoa pieni epäilys oli, että este, jonka molemmat ponit harjoituksissa kielsivät, oli heti kakkosena. Taas Amsulla ensin matkaan. Lähdössä en saanut sekuntikelloa päälle, kun olin laittanut asetuksia vahingossa väärin. Ensimmäinen este oli pian lähdön jälkeen, joten en pystynyt säätelemään kelloa, vaan annoin vain mennä. Amsu oli upea, kakkoseste oli hieman pelottava, mutta tällä kerralla ratsastaja oli varautunut ja sain kannustettua Amsun reippaasti yli heti ensimmäisellä yrityksellä. Maaliin tultiin hyvillä mielin puhtaan suorituksen jälkeen. Amsu tuntui tosi hyvältä; laukkasi sujuvasti ja hyppäsi tarkasti. Tässä vaiheessa kameramies alkoi jo hahmottaa kameran tekniikkaa, ja sain hieman videota Amsun maastoesteiltä.
Taas vuorossa ponien vaihto ja Vantsulla maastokokeeseen. Vantsu oli myös upea, se on oikea maastoesteponi! Koko rata läpi ilman tuijottelua ja virheitä. Heti ensimmäiselle esteelle (talo) poni otti valtavan superloikan, kun tajusi, että "hei vau, maastoesteitä, nyt mennään!" Vantsun kanssa sain kellonkin toimimaan ja seurailinkin sitä radalla. Toiseksi viimeisen esteen jälkeen tajusin, että aikaa oli mennyt alle kolme minuuttia, kun ihanneaika oli 3.21. Otin muutaman metrin ravia ja yritin hieman hidastella, mutta silti oltiin aika nopeita. Onneksi vältyttiin aikavirheiltä, mutta jälkiviisastellen voisi sanoa, että olisi kannattanut hidastaa enemmän. Olin kuitenkin niin tyytyväinen ponin rohkeaan ja rahelliseen suoritukseen, etten ajatellut tarkemmin aikaa. Myös Vantsun maastoesteradasta on videomateriaalia.

Maastoesteet meni odotetustikin huomattavasti koulua paremmin ja molempien ponien sijoitukset tuloksissa nousivat. Yllättäen Amsun kanssa saimme ihanneaikaa lähimmän ajan, 3.18 ja voitimme maastoesteosuuden! Vantsun aika oli 3.07 ja olin sen kanssa maastokokeen neljänsiä. Hyvä ponit!

Amsun maastokoe:

 

Vantsun maastokoe:

 

Viimeisenä vuorossa oli rataesteet, Amsulla tasolla 70cm ja Vantsulla 80cm. Amsulla on kyllä ilo hypätä, se etenee huomattavasti tasaisemmin kuin äitinsä ja on ihanan tarkka. Lähdin hakemaan puhdasta rataa ilman ajan ratsastusta. Etukäteen hieman mietin, miten ponit suhtautuvat esteisiin, sillä ne olivat kaikki hieman erikoisia. Muutamissa oli todella mielenkiintoiset johteet, kuten vanerista tehtyjä kaktuksia ja vanerinen lohikäärme. Amsu ei kuitenkaan epäröinyt yhtään ja annoinkin sen mennä vapaammin, enkä pitänyt sitä niin kontrollissa kuin viime kisoissa. Amsuun voi luottaa ihan 100 prosenttisesti, saatiin puhdas rata ja ihan hyvä aikakin.
Vantsun kanssa tajusin ennen lähtöä, että meidän viimeisimmät yhteiset kisat olivat viime kesänä, enkä ole kesälläkään Vantsulla paljon hypännyt 80 sentin rataa. Poni oli yllättäen hyvä, vaikka en ensin muistanut antaa sille tarpeeksi tukea ja ensimmäisen ja toisen esteen välillä tamma sekosi askelissa, otti muutaman raviaskeleen ja tultiin liian etupainoisina ja pitkänä esteelle. Seurauksena pudotus. Pudotuksen jälkeen Vantsu kuumeni ja meinasi hermostua, mutta sain pideltyä sen suurin piirtein hanskassa. Sarjalla poni näytti taas rohkeutensa ja teki ratsastajasta riippumattoman unelmapelastuksen. Sarjan a-osa oli okseri ja Vanstu hyppäsi sen todella suuresti. Poni kuitenkin ihmeen kaupalla kokosi itsensä, otti yhden askeleen väliin KAKSI askelta ja meni puhtaasti yli b-osan. Olin melkein liikuttunut ponin rohkeudesta :) Loppurata meni puhtaasti ja aika oli sekuntin hitaampi kuin Amsun. Videoita katsoessa tein havainnon, että vaikka Vantsu näyttää menevän lujaa,sen hyppiminen ja pomppinen vie aikaa ja Amsun sujuva suoritus onkin usein nopeampi, vaikkei se näytä menevän kovaa.

Amsun rataestekoe:

 

Vantsun rataestekoe:

Rataestekoe meni siis hyvin. Amsulla olimme osakokeen kolmansia ja Vantsulla kuudensia. Rataesteiden palkintojenjaon jälkeen aloimme pakata tavaroita takaisin autoon. Yhtäkkiä kuulin kuuluttajan pyytävä ratsukoita koko kenttäkilpailun palkintojenjakoon, ja herranjestas, miut ja Amsu pyydetään paikalle! Kaikki tavarat oli jo autossa kauempana tallista, joten kysyin äkkiä järjestäjiltä, saanko tulla palkintojenjakoon ilman satulaa :D Ei siinä muuta, näin toimii todellinen puskaratsastaja, tulee hakemaan ruusukkeen ilman satulaa :D Olimme siis Amsun kanssa kokonaistuloksissa toisia! Aivan mahtavaa. Voittajalla oli pisteitä 77, miulla ja kolmanneksi tulleella molemmilla 75, mutta koska tasapisteissä maastokoe ratkaisi, tulimme toisiksi.Vantsulla  loppupisteet oli 44 ja sijoitus seitsemäs. Kilpailuista jäi todella hyvä mieli ja päivä oli ihan mahtava :) Ei ollut yhtään hullummat ensimmäiset kenttäkisat. Nyt vaan sitä koulua vääntämään ensi vuoden kenttäkisoja varten ;)

Muutto ja maastoesteharjoittelua

Kerrankin meillä oli hyvä tuuri, saimme nimittäin jo uuden asunnon! Nyt vaan taas pakkaamaan muuttolaatikoita ja muuttamaan uuteen asuntoon. Koiratkin on tykännyt uudesta asunnosta, etenkin suuresta lasitetusta parvekkeesta. Nikeäkään ei pelottanut edes hissi, vaikkei se ikinä ollut aikaisemmin käynyt hississä. Huvikseen käveltiin kerran portaatkin ylös, jotta Nike tottuu myös tarpeen vaatiessa käyttämään niitä. Nikekin on niin iso koira, että onneksi talossa on hissi, ettei portaiden ramppaaminen rasita jalkoja.

Pikkuveli tykkää meidän koirista ja meidän koirat tykkää pikuuveljestä

Luca ihmettelee pellolle ilmestyneitä esteitä

 Eilen kävin molempien ponien kanssa Pirholan tallilla harjoittelemassa maastoesteitä. Ponit ylittivät odotukset, nimittäin ennakko-odotukset ei olleet kovin korkealla. Ajattelin, että Vantsu sekoilee täysin, eikä meinaa pysyä hanskassa, ja että Amsu pelkää jokaista estettä. Ponit matkustivat todella nätisti, vaikka matka olikin Amsun elämän pisin. Mallikas käytös pysyi edelleen, kun kävin laittamaan poneja kuntoon. Ensin lähdin hyppäämään Vantsulla, ja heti kun lähdimme kopin luota pois, alkoi Amsu huutaa äitinsä perään. Vantsu käyttäytyi hyvin ja oli melko rauhallinen. Kentällä lämmittelyn jälkeen suuntasin maastoesteille ja Vantsu oli ihan super! Tamma hyppäsi epäröimättä maastoesteet ja pysyi vieläpä hyvin hanskassa. Esteitä oli yli kymmenen ja hyppäsin kaikki muutamaan kertaan. Vain yhden esteen Vantsu kielsi, kun ratsastaja myhäili selässä jo niin onnellisena, että unohti ratsastaa kunnolla eteen.

Hevosten vientiä laitumelle ja ratsastaja totuttelee käyttämään turvaliiviä

Lauma laitumella

 Loppuverryttelyn jälkeen laitoin Vantsun koppiin odottamaan ja Amsun vuoro oli lähteä esteille. Vantsukin jäi huutamaan, kun tytär vietiin pois. Amsu oli vähän ihmeissään, käyttäytyi nätisti, vaikka tuijottelikin kentän laidalla olleita kouluaitoja sun muuta tavaraa. Maastoesteet menikin sitten paljon odotettua paremmin, nimittäin Amsu kielsi vain kaksi kertaa! Toinen kielto oli sama este, jonka Vantsukin kielsi. Se oli radan suurimpia esteitä, vanerista tehty kiinteä pysty, johon oli maalattu suuret seeprat. Sitä Amsu oikeasti hieman pelkäsi, mutta hetken tuijottelun jälkeen mentiin sujuvasti yli. Toinen kielto oli punaisille tynnyreille, kun ratsastaja taisi taas haaveilla kyydissä.

Amsu 18.8 kisoissa

50-60cm luokka ja ympyrällä olevat esteet

Palkintojen jako

Amsu-tuplavoittaja, ihana poni!

 Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli harjoituksista, ponit oli tosi hyviä. Molemmat käyttäytyivät myös hyvin silloin, kun ratsastin, mutta aina kopille odottamaan jäänyt huuteli vähän väliä levottomana... Tallinpitäjä oli todella mukava, eikä häntä näyttänyt haittaavan ponien huutelu :) Nyt vielä vajaa viikko aikaa harjoitella ponien ensimmäisiin kenttäkisoihin. Vielä pitäsi treenata kellon kanssa ratsastusta maastossa sopivassa tempossa, sekä vaikka opetella ulkoa se koulurata.

Hevoset on hienoja

Viime maanantaina lähdettiin evakkoon Joutsenoon, koska kämpässä todettiin vesivahinko... jes. Ollaan nyt asuttu koirien kanssa porukoilla, kun remonttimiehet avaa lattioita ja etsii pamahtanutta vesiputkea jostakin seinien välistä. Koitetaan etsiä uutta kämppää, mutta luultavasti joudutaan asumaan Joutsenossa vielä jonkin aikaa.

Muuten kuuluukin hyvää; sain kuulla, että työt jatkuvat, vaikka syksyllä onkin koulua vähän jäljellä. Ehkä vihdoin saan vähän rahaa säästöön ja ostan sen traikun ja uuden satulan!

Niken jalka on edelleen parantunut hyvin, ja lauantaina päästimme pojan ensimmäistä kertaa vapaaksi. Onneksi Nike vain jolkotteli ja otti muutaman spurtin. Vainoharhaisen varovaisesti otin sen heti muutaman minuutin jälkeen kiinni, ennen kuin jalka rasittui. Luca ei tietenkään saanut olla samaan aikaan vapaana, muuten ne olisi innostunut liikaa. Luca onkin käynyt juoksemassa vapaana salaa Nikeltä, ettei Nikelle tule paha mieli :) Hihnalenkillä törmäsin muutamaan venäläiseen turistiin, jotka Niken nähtyään huutelivat innoissaan "Barzoi, barzoi, very good, very good!"

Hevoset on ollut tosi hienoja lähiaikoina! Viime viikolla tuuppailin Amsun kanssa, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa hieman koottua sitä laukassa ilman laukan hyytymistä. Amsulle on jo pikkuhiljaa tulölut tarpeeksi laukkakuntoa ja lihastam, että se jaksaa kantaa itsensä ja samalla laukata aktiivisesti. Myös ristilaukat ja lavoilla punkeminen on jäänyt melkein kokonaan pois, hieno tyttö! Loppuviikosta pääsin pitkästä aikaa Vantsulla kunnolla hommiin, kun rivi oli vihdoin parantunut niin hyvin, ettei se enää haitannut liikutusta. Lauantaina harjoittelin molemmilla poneilla maastoesteitä syyskuun kenttäkilpailuja silmällä pitäen. Vantsu yllätti ja oli super hyvä, hyppäsi kaiken epäröimättä, eikä edes mennyt liian lujaa! Amsukin meni kivasti, sille vaan meinaa tulla liikaa vauhtia, kun on sekä esteitä, että ollaan vielä maastossa. Ratsastajan pitää vain muistaa olla menemättä Amsun venymiseen mukaan ja varoa yli-innokasta kevyttä istuntaa.

Tosi hieno kolmoissarja hylätyistä heinäpaaleista

Maastoesteiden pystysarja

 Lisätään loppukevennykseksi kuvia Ellistä tältä päivältä. Sillä ponilla on aina ollut taito piehtaroida laitumen kuraisimmassa kohdassa, mutta tänään se oli tehnyt jotakin tosi hämärää. Voitte vaan kuvitella allekirjoittaneen ilmeen, kun menin hakemaan poneja sisälle :D

Elli, WTF?!

Miten poni saa itselleen tälläisen hännän?!

 

 

 

 

 

 

 

Yhdeksän ämpäriä vettä, paljon hinkkausta ja tuskailua sekä tunti myöhemmin poni näytti vähän enemmän itseltää.

Hengissä ollaan!

Kylläpä on vierähtänyt pitkä aika viime päivityksestä. Olen tehnyt (tai ainankin yrittänyt tehdä) ahkerasti opinnäytetyötä. Ja tietysti vielä työt siinä samalla. Vielä tämä syksy pitäisi opiskelua jaksaa ja toivon mukaan jouluna on tiedossa valmistuminen. Sitten on taas paremmin aikaa kirjoitella.

Koitan kuitenkin taas edes kerran viikossa vähän kertoilla kuulumisia.

Tällä kerralla onkin ilo kirjoittaa, sillä kerrottavana on niin hyviä uutisia! Ensinnäkin Nike täytti viime keskiviikkona vuoden ja samalla kun eläinlääkäri antoi rokotukset, tarkistettiin myös jalan kunto. Ulkoinen tuki otettiin pois jalasta kolme viikkoa sitten. Röntgenkuvat näyttivät erittäin lupaavilta, ja huokasin helpotuksesta kun leikannut eläinlääkäri kehui jalan luutuneen erinomaisesti ja paikoilleen. Jalan sisään jäi vielä yksi rauta, mutta sekin tullaan poistamaan kuukauden tai parin päästä. Nike liikkuu jo hyvin, jalka tosin väsyy vielä helposti ja lenkit ovatkin aika rauhallisia eivätkä kovin pitkiä. Kysyin eläinlääkäriltä, tuleeko Nikestä vielä maastojuoksija, ja eläinlääkäri totesi vain: "miksei, se on aivan täysin mahdollista!" Todella helpottavaa kuulla, että pahin on takana, ja nyt vain rauhassa odotellaan jalan kuntoutumista. Vapaaksi ei poikaa vielä saa päästää, mutta uskon, että kun vihdoin Nike saa taas juosta vapaana, voi vauhti olla aikamoinen!

Nike näyttelyhihnassa juuri ennen jalan katkeamista

 Hevosillekin kuuluu hyvää. En päässyt heinäkuun koulukisoihin, koska kummipojan yksivuotissynttärit olivat samana päivänä. Myös 12. päivän estekisat Ruokolahdella jäivät väliin, kun ei ollut koppia lainaan. Onneksi saimme "kisakauden" avattua tänään, sillä olin Amsulla Kiwigolla esterataharjoituksissa. Vantsunkin oli tarkoitus tulla mukaan, mutta se raukka oli saanut toiseen takajalkaansa rivin juuri tällä viikolla. Vantsu on niin herkkis, että heti kun maa pehmenee ja tulee yhtään mutaa, niin johan se saa rivin. Uudella rasvalla se kyllä paranee nopeasti, mutta sillä oli vielä vähän panoittava vuohinen, etten viitsinyt viedä sitä suoraan "saikulta" kisoihin. Nyt syksyllä on kuitenkin tulossa enemmän kisoja, niin eiköhän Vantsukin pääse.

Amsu kenttäleirillä uimisen jälkeen

Amsu kenttäleirillä maastoesteillä

 Amsu oli tänään aivan huippu! Se on maailman hienoin poni! Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan, 50-60cm ja 70cm, molemmat arv. 367.2. Ensin ajattelin mennä vain isompaan, mutta koska viime kisoissa olimme viime kesänä, niin päätin ottaa sen harjoittelun kannalta. Hyvää harjoitusta olikin, nimittäin vaikka korkeudet olivat pienet, oli kyseessä todellakin RATAharjoitukset. Ensimmäisessä vaiheessa oli nimittäin 14 estettä ja toisessa kahdeksan. Lisäksi rata oli aika tekninen, sisälsi mm. kaksi estettä ympyrällä 12 metrin välillä, useita suhteutettuja ja hankalahkoja lähestymisiä.

Veteen tutustumista kenttiksellä, vieressä lähes puolimetriä korkeampi herra, Napoleons

Amsu oli loistava, 50-60cm luokka voitettiin puhtailla radoilla, samoin kuin 70cm luokka! Amsu ei ole vielä voittanut kertaakaan, ja tänään tulikin sitten tuplavoitto :) Poni tuntui tosi hyvältä, ei jännittänyt pahemmin, kuunteli apuja ja oli tapansa mukaan tosi tarkka. Ratsastaja voisi jo oppia luottamaan Amsuun paremmin myös muualla kuin kotona. Pidin nimittäin Amsua aika paljon kontrollissa, lyhentelin askeleita vähän turhaan ennen esteitä ja käytin mutkissa todella paljon johtavaa ohjaa. Pitää ilmeisesti uskoa, ettei se enää juoksentele esteistä ohi ja antaa sen mennä vapaammin. Olin niin ylpeä Amsusta, ja kyllä lämmitti mieltä, kun tuomari sanoi ratojen olleen siistejä ja eleettömiä, sillä juuri siihe  yritän aina eniten pyrkiä. Kuvia luvassa kisoista myöhemmin, kunhan saan niitä koneelle.

Kuva leiriltä, mutta tälläinen oli tunnelma tosiaan myös tänään! Amppis <3

Kenttäleirin antia

Vielä kerran pitää mainita, että kenttäleiri oli todellakin osallistumisen arvoinen. Sattuipa vielä olemaan niin hyvä tuuri, että meitä ei ollut kuin neljä osallistujaa. Vain neljän leiriläisen vuoksi tunnit oli todella henkilökohtaisia ja niillä ehdittiin käymään paljon asioita läpi. Kenttäleirillä on alaikäraja, joten en tuntenut itseäni mitenkään puolet vanhemmaksi! Kaikki olivat myös samantasoisia ratsastajia ja saimmekin tehdä kaikkea hauskaa, kun kukaan ei ollut ns. "pelokas".

Sunnuntaina, leirin ensimmäisenä päivänä, en vielä ratsastanut Amsulla, vaan annoin sen rauhoittua ja tutustua paremmin talliin. Maanantaina aamulla olikin ensimmäinen maastoestetunti Pia Perälän pitämänä. Vanhaan hiekkakuoppaan oli rakennettu yllättävän monia ja erilaisia esteitä, vesieste mukaan lukien. Pia kyseli meiltä aikaisemmasta kokemuksesta maastoesteiltä. Kerroin, ettei Amsu ole ikinä hypännyt kunnollisia maastoesteitä, ainoastaan miun tekemiä risukasakyhäilyjä muutaman kerran. Vesilätäköitä se väistää, joten arvelin vesiesteenm olevan meille vaikea. Itse olen hypännyt maastoesteitä Metsälän tallilla ratsastaessani, mutta siitä on jo aika kauan aikaa.

Amsu menee ensimmäistä kertaa veteen turvallisen "possujunan" perässä! :D

Amsu oli aivan innoissaan ja jo alkulämmittelyjen jälkeen ihan hikinen, kun se kuumeni niin paljon. Aloitimme hyppimisen pienillä, melko tavallisen näköisillä esteillä. Lämmittelyhyppyjen jälkeen harjoittelimme erikoisempia esteitä ja maastoesteradan tyypillisiä ylös- ja alashyppyjä. Yllättäen Amsu ei kyttäillyt yhtään, vaan hyppäsi kaiken ilman epäröintiä! Viimeisenä oli vuorossa vesieste. Amsu ei tahtonut mennä veteen, joten emme alkaneet pakottaa sitä. Pia käski mennä veteen ensin käynnissä "vesivarmojen" hevosten perässä. Possujunan perällä vesi ei ollutkaan pelottavaa, ja Amsu seurasi muita sinne! Yhden vedenläpi kahlauksen jälkeen se meni sinne ihan itsekin. Upea tyttö! Olin niin iloinen, kun Pia tunnin jälkeen kehui Amsua ja sanoi sillä olevan potentiaalia kenttäponiksi :) Kaikista tärkeintä oli, että Amsu todella tykkäsi hypätä maastoesteitä, melkein jokaisessa kuvassa se hyppää iloisena korvat hörössä. Kirjoitan myöhemmin taas lisää leirin tapahtumista.

Kannatti varata paljon sukkia ja muita vaatteita, - vesiesteharjoituksissa kastui aika tehokkaasti!

Paras leiriporukka poniratsastajina, hevosina vasemmalta alkaen Mandy alias Mape, Ransu alias Rane, Amsu alias Amppis ja Kille.

P.s. Niken jalkaleikkauksesta on nyt tänään tasan kolme viikkoa. Vielä toiset kolme viikkoa pitäisi pitää tukea jalassa. Onneksi edelleen on kaikki mennyt hyvin. Tikit poistettiin viime viikolla ja nyt Nike antaa hyvin putsata tukea. Toivottavasti kaikki edelleen sujuisi ja tuki saataisiin poistaa suunnitelmien mukaan. Todella vaikea pitää nuorta, energiaa pursuavaa pentua vain sisällä. Ulkona käydessä täytyy vahtia, ettei Nike vaan pääse hyppimään ollenkaan.