Kenttäleirin antia

Vielä kerran pitää mainita, että kenttäleiri oli todellakin osallistumisen arvoinen. Sattuipa vielä olemaan niin hyvä tuuri, että meitä ei ollut kuin neljä osallistujaa. Vain neljän leiriläisen vuoksi tunnit oli todella henkilökohtaisia ja niillä ehdittiin käymään paljon asioita läpi. Kenttäleirillä on alaikäraja, joten en tuntenut itseäni mitenkään puolet vanhemmaksi! Kaikki olivat myös samantasoisia ratsastajia ja saimmekin tehdä kaikkea hauskaa, kun kukaan ei ollut ns. "pelokas".

Sunnuntaina, leirin ensimmäisenä päivänä, en vielä ratsastanut Amsulla, vaan annoin sen rauhoittua ja tutustua paremmin talliin. Maanantaina aamulla olikin ensimmäinen maastoestetunti Pia Perälän pitämänä. Vanhaan hiekkakuoppaan oli rakennettu yllättävän monia ja erilaisia esteitä, vesieste mukaan lukien. Pia kyseli meiltä aikaisemmasta kokemuksesta maastoesteiltä. Kerroin, ettei Amsu ole ikinä hypännyt kunnollisia maastoesteitä, ainoastaan miun tekemiä risukasakyhäilyjä muutaman kerran. Vesilätäköitä se väistää, joten arvelin vesiesteenm olevan meille vaikea. Itse olen hypännyt maastoesteitä Metsälän tallilla ratsastaessani, mutta siitä on jo aika kauan aikaa.

Amsu menee ensimmäistä kertaa veteen turvallisen "possujunan" perässä! :D

Amsu oli aivan innoissaan ja jo alkulämmittelyjen jälkeen ihan hikinen, kun se kuumeni niin paljon. Aloitimme hyppimisen pienillä, melko tavallisen näköisillä esteillä. Lämmittelyhyppyjen jälkeen harjoittelimme erikoisempia esteitä ja maastoesteradan tyypillisiä ylös- ja alashyppyjä. Yllättäen Amsu ei kyttäillyt yhtään, vaan hyppäsi kaiken ilman epäröintiä! Viimeisenä oli vuorossa vesieste. Amsu ei tahtonut mennä veteen, joten emme alkaneet pakottaa sitä. Pia käski mennä veteen ensin käynnissä "vesivarmojen" hevosten perässä. Possujunan perällä vesi ei ollutkaan pelottavaa, ja Amsu seurasi muita sinne! Yhden vedenläpi kahlauksen jälkeen se meni sinne ihan itsekin. Upea tyttö! Olin niin iloinen, kun Pia tunnin jälkeen kehui Amsua ja sanoi sillä olevan potentiaalia kenttäponiksi :) Kaikista tärkeintä oli, että Amsu todella tykkäsi hypätä maastoesteitä, melkein jokaisessa kuvassa se hyppää iloisena korvat hörössä. Kirjoitan myöhemmin taas lisää leirin tapahtumista.

Kannatti varata paljon sukkia ja muita vaatteita, - vesiesteharjoituksissa kastui aika tehokkaasti!

Paras leiriporukka poniratsastajina, hevosina vasemmalta alkaen Mandy alias Mape, Ransu alias Rane, Amsu alias Amppis ja Kille.

P.s. Niken jalkaleikkauksesta on nyt tänään tasan kolme viikkoa. Vielä toiset kolme viikkoa pitäisi pitää tukea jalassa. Onneksi edelleen on kaikki mennyt hyvin. Tikit poistettiin viime viikolla ja nyt Nike antaa hyvin putsata tukea. Toivottavasti kaikki edelleen sujuisi ja tuki saataisiin poistaa suunnitelmien mukaan. Todella vaikea pitää nuorta, energiaa pursuavaa pentua vain sisällä. Ulkona käydessä täytyy vahtia, ettei Nike vaan pääse hyppimään ollenkaan.

Kuvia kenttäleiriltä

Palasin juuri mökiltä viettämästä juhannusta, joten kirjotan vain lyhyesti. Viime sunnuntaina alkoi innolla odotettu kenttäleiri, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi reissuksi! Kyllä kannatti osallistua. Maastoesteet olivat aivan älyttömän hauskoja ja Amsu oli niin hieno! Sain olla koko leirin ajan tosi ylpeä tytöstä. Ilon näkee kuvistakin, taidan hymyillä leveästi joka kuvassa! :) Torstaina loppui leiri ja heti perjantaina lähdimme mökille koirien kanssa.Kirjoitan leiristä pidemmin ensiviikolla. Nyt luvassa on hieman sekalaista kuvasatoa leiriltä.

Ensimmäistä päivää maastoesteillä

Maastoesteiden ylös- ja alashypytkään ei tuottanut Amsulle ongelmia

Piaffihan kuuluu ihan olennaisesti maastoesteradalle, vai mitä?

"Amsu pelkää vettä." Nojoo, ei pelkää enää :)

Amsun pullamaha vaihtuu pikkuhiljaa lihaksiin

Amsu elämänsä ekaa kertaa uimassa - ja sen näkee tyylistä! :D

Niken kuulumisia ja muuta

Niken jalan leikkauksesta on nyt reilu viikko, ja toistaiseksi kaikki on mennyt mallikkaasti. Turvotus on laskenut huomattavasti ja jalka näyttää paljon paremmalta. Vielä on kuitenkin pitkä matka edessä; seuraavat viisi viikkoa menevät vielä ulkoisen tuen kanssa. Tuen poistamisen jälkeen on vielä aloitettava kuntoutuminen varovasti.

Jalka ei onneksi ole enää niin kipeä, eikä Nike juuri valita tai itke. Välillä makaamaan käydessä se saattaa vinkaista, jos ei muista asettautua tarpeeksi varovasti maahan. Toivottavasti raukka malttaa olla varovainen. Todella vaikea pitää nuorta koiraa monta viikkoa paikallaan, muttei muukaan auta. Jalkaa ei saa vielä rasittaa yhtään, vain sen verran, mitä Nike itse sen kanssa kävelee sisällä ollessaan.

Uninen poika rauhoituksen jäljiltä (Nikeltä putsattiin tänään eläinlääkärissä se tuki ja se rauhoitettiin)

Vähän miutakin kuulumisia välillä: viikonloppuna tein vihdoin uusia puomeja! Kyllä nyt kelpaa hypätä, kun puomit eivät putoile tuulesta. Olinkin jo täysin vihastunut vanhoihin puomeihin. Kävin nyt viikolla Amsulla maastoilemassa vähän pidemmällä ja kerrankin se meni vauhdikkaasti ilman jatkuvaa patistusta. Vantsulla vuorossa oli koulua kentällä. Laitoin kannukset ja olipa mukava mennä! Vantsu toimi tosi hyvin, taipui nätisti eikä yhtään heitellyt päätään. Viikonloppuna mennäänkin sunnuntaina jo Amsun kanssa sinne kenttäleirille!

Huonoja uutisia

Tällä kertaa on valitettavasti kerrottavana huonoja uutisia. Meidän pieneltä Nike-pojalta katkesi sääriluu tavallisella iltalenkillä. Tiistai-iltana lähdin kymmenen aikaan illalla käyttämään koiria hihnalenkillä. Ei päästy edes puolen kilometrin päähän, kun lokki lensi matalalta meidän yli. Nike ei tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan hyppäsi aivan yhtäkkiä korkealle ilmaan. Siinä ei ollut mitään outoa, Nike on monesti yrittänyt hyppiä lentävien lintujen kimppuun. Alastulossa poika alkoikin kiljumaan, eikä varannut ollenkaan painoa vasemmalle takajalalle. Takajalka roikkui kintereestä alaspäin hervottomana, ja silloin tiesin sen olevan poikki. Voi kettu.

Ei auttanut muu, kuin viedä kivusta huutava poika äkkiä päivystävälle eläinlääkärille. Päivystyksestä ei ollut paljon apua, sillä päivystävällä eläinlääkärillä ei ollut edes röntgen-koneen käyttölupaa(?), emmekä saaneet kuvattua Niken jalkaa. Tunnustelemalla lääkäri totesi jalan olevan poikki, teki siihen lastan ja antoi kipulääkettä koiralle. Vasta aamulla päästäisiin leikkaukseen. Ensimmäinen yö oli kamala, kipulääkkeistä huolimatta Nike itki ja valitti lähes koko yön. Istuin lattialla sen vieressä ja silittelin sitä. Onneksi meillä oli kotona koirien kipulääkettä ja annoin Nikelle vielä puolikkaan tabletin. Aamulla heti soitin Kouvolaan eläinklinikalle, ja vaikka koirien ortopedilla oli jo päivä täynnä, hän lupasi ottaa Niken vastaan. Mikä helpotus!

Karvoista ajellussa jalassa näkyy vieläkin hurja mustelma

 Koko keskiviikko meni Kouvolassa. Niken jalasta otettiin kuvat, ja todettiin diafyysin murtuma - näin hienosti ilmaistuna. Eläinlääkäri suositteli ehdottomasti leikkausta, sillä pelkällä lastahoidolla jalasta tulisi melko todennäköisesti kehno. Nike leikattiin, ja onneksi tapaus oli niin tuore, että luiden päät saatiin hyvin aseteltua takaisin kohdalleen. Eläinlääkäri kehui myös, että Nikellä on vain 9 kuukautiseksi pennuksi todella hyvät luut, eli murtuma ei johtunut ainakaan heikoista luista! Nike sai jalkaansa ruuveja ja levyn, joka tukee luita jalan sisällä. Näiden lisäksi laitettiin myös ulkoinen rautainen tuki polvesta kintereeseen.

Ei tällä hetkellä oikein hymyilytä mamman pientä kultaa </3

Vihreä side suojaa hieman rautaista tukea, mutta antaa tikkien hengittää

Nyt leikkauksesta on neljä päivää, ja toistaiseksi kaikki on alkanut paranemaan hyvin. Perjantaina käytiin taas Kouvolassa ottamassa side pois jalasta ja puhdistamassa ruuvit. Ensi viikolla on luvassa tikkien poistaminen. Jos kaikki menee hyvin, tulee Niken jalasta vielä normaali. Toivon vain kovasti, ettei paranemisessa tule takapakkia. Nike varaa varovasti painoa jalalle kävellessä, mutta sitä sai jo tänään vahtia, ettei se vaan innostu ja hypi tms. Toivottavasti se malttaa olla seuraavat kuusi viikkoa riehumatta...

Kyllä surettaa, että näin piti sattua! Jossittelemalla voisi sanoa; jos se typerä lokki ei olisi lentänyt niin läheltä, jos Nike ei olisi yrittänyt napata sitä, jos se ei olisi tullut huonossa kulmassa alas hypystään, jos olisimme kävelleet eri reittiä, jos olisimme lähteneet muutama minuutti myöhemmin... Ei voi mitään, käynyt mikä käynyt. Onneksi nuorilla koirilla paranemisennuste on hyvä, eikä esimerkiksi nivelet vaurioituneet. Piti perua osallistuminen Wauhtikseen ja Kotkan näyttelyyn. Se ei ole kyllä suurimpana huolena tällä hetkellä. Tuleehan niitä näyttelyitä, ja Nike pääsee osallistumaan kunhan paranee.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa päivittelen kuulumisia. Lupasin jo viime viikolla todisteeksi videota Vantsulla "koulun" vääntämisestä, mutta en viikonloppuna saanutkaan ketään kuvaamaan. Ilmat on ollu aika huonot, mutta hyvä puoli siinä on, että kenttä on ollut loistavassa kunnossa. Tuo uusi kenttä on kyllä aivan ihana!

Viikolla kävin molemmilla hevosilla maastossa. Amsu on ollut niin kiva ja työskennellyt hyvin, että menin sen kanssa ihan rennon lenkin. Vantsulla puolestaan laukattiin reilusti, mutten antanut sen kaahottaa, vaan mentiin ihan rauhallista laukkaa. Alussa rouva taisteli vastaan, hyppi ja heitteli päätä, mutta lopuksi suostui kuitenkin laukkaamaan nätisti. Viikonloppuna vuorossa oli koulua. Mainitaan siitä sen verran, että Amsu oppi vaihtamaan laukan askelissa!

Kyllä tammat tykkää kun pääsivät taas suurelle laitumelle. Taustalla näkyy kenttä.

Lauantaina onkin koirilla tulossa jännä päivä, kun mennään Wauhtis-tapahtumaan. Nike saa käydä harjoittelemassa match show'ssa Kotkan virallisia näyttelyitä varten. Ollaankin jo kokeiltu näyttelyhihnassa liikkumista ja näyttelyasentoa.

Sunnuntaina illalla pojat pääsi leikkimään Samin siskon kahden collien kanssa. Nuorempi collie on Niken kanssa melkein samanikäinen, ja ne leikkivätkin innoissaan keskenään. Unohdin ottaa kameran mukaan, olisi saanut kivoja kuvia. Tällä viikolla kerron heti Wauhtiksen jälkeen miten pojilla siellä meni, ja varmasti otan kameran mukaan!