Sateinen sunnuntai

Yritin viikonloppuna, kun kävin Joutsenossa, saada vähän kuvia uudesta kentästä sekä hieman uudempia ratsastuskuvia. Edelliset ratsastuskuvat kun on kisoja lukuunottamatta vuodelta 2005... Kuvaajakin oli mukana, mutta kuvista tuli kyllä epäselviä sumun ja sateen takia. Kolmen aikaan alkoi olla jo niin pimeä, että vaikka kentän valot olivat päällä, ei digikamera saanut oikein yhteen onnistunutta ratsastuskuvaa. Joku toinen päivä taas uusi yritys.

Vantsu, Amsu ja Elli tarhassa.

Ihmiset välillä ihmettelee meidän hevosten aitoja, kun ne antavat kuvan, että meillä olisi isompiakin hevosia! Tarhan ja laitumen aidat piti laittaa uusiksi, kun Amsu oli vielä varsa. Fiksu tyttö kun keksi, että mitäs sitä aitojen takana ihmettelemään kun niistä pääsee ylikin. Ainakin toistaiseksi noissa uusissa aidoissa on pysytty. Elli saattaa kyllä yrittää kontata tarhan aidan ali jos aidan toisella puolella on syötävää.

Olikos tää meidän koira collie vai pystykorva?

Koirilla oli super hauska viikonloppu, kun vielä sunnuntainakin pääsivät vapaana riehumaan Joutsenossa. Luca on sellainen pallohullu, että heti kun se saa luvan tulla autosta ulos, ryntää se hakemaan vanhan jalkapallon itselleen ja raahaa sitä mukanaan.

Nike taisi olla vielä hieman puhki lauantain kavereiden kanssa riehumisesta, kun se ei saanut samanlaista hepulia vapaana olemisesta kuin Luca. Nike kävi myös tutustumassa hevosiin tarhan portilla. Niin kauan se uskalsi niitä tuijottaa, kunnes Amsu huomasi Niken ja tuli vauhdilla portille haistelemaan Nikeä. Silloin tuli pojalle kiire! Hyvin koirat ja hevoset ovat tottuneet toisiinsa. Minulla on välillä ollut koirat tallissa mukana kun olen hoidellut hevosia. Koirat tulevat mielellään talliin; ne tietävät, että sieltä löytyy niiden herkkua, hevosten kuivattua leipää.

Lisään vielä loppuun muutaman "parhaan" kuvan sunnuntain ratsastuksesta. Uskokaa pois, näistä tarkempia kuvia ei saanut.

Amsu on kolmejalkainen hevonen

Koirat tapaa kavereita pitkästä aikaa

Johan oli aikakin ensilumen tulla maahan, kun eletään jo yli marraskuun puoltaväliä. Tänäkään vuonna ei ensilumi pysynyt kovin montaa päivää maassa, ja muutaman tarhailupäivän jälkeen hevoset pääsivät taas takaisin laitumelle. Kenttä on edelleen kestänyt jatkuvaa veden tuloa ihmeen hyvin. Vieläkin se on tarpeeksi hyvässä kunnossa jopa hyppimiseen. Sadelöskä ilmat eivät ole ihan mukavimpia lenkkeillä koirien kanssa. Niken lyhyt karva on sentään helppo puhdistaa, mutta Lucan jalkahaituvat pitää lähes joka lenkin jälkeen pestä...

Luksu ja pystykorvat

Syksyinen ilma saa haaveilemaan ulkomaan reissusta, etelään karkuun Suomen sateita. Ehkäpä taas ensi keväänä voisi jonnekin reissata.

Kreikka, Lefkas syyskuu 2011

On jo ikävä ylläolevan kuvan maisemia ja lämpöä. Ja rusketusta.

Koirat pääsivät taas tänään viikonlopun kunniaksi juoksentelemaan vapaana, tällä kertaa jopa kavereiden kanssa. Samalla tuli todettua, ettei neljästä juoksevasta ja leikkivästä koirasta (joista kaksi on pentuja) saa hämärässä digikameralla hyvää yhteiskuvaa.

Onnistunein yritys saada kaikki samaan kuvaan.

Ainakin koirilla oli kivaa leikkiä keskenään. Luca pysyi melko hyvin lähellä, kunhan ensin malttoi jättää collien pennun rauhaan. Pennut leikkivät hyvin keskenään, paitsi Nike olisi välillä halunnut hieman metsästää kaveria kun se oli niin kivan pörröinen! :)

Amsu senkun vaan kehittyy lähes joka kerta kun sitä ratsastaa. Yhtenä päivänä hyppäsin sillä kentällä rataa ja Amsu meni niin hyvin, että taisi olla paras rata mikä ikinä oltiin hypätty! Se malttaa jo hyvin odottaa esteiden välillä, kunhan ratsastaja muistaa pitää tuntuman kevyenä eikä itse hosu. Takajalatkin löytyvät pikkuhiljaa alle ja ponnistukset lähtevät pyöreämmin.

Amsu kilpailuissa 1.10.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsu taas on Vantsu, sen kanssa pitää vaan tulla toimeen. Isompia esteitä hypätessä se menee paremmin, pieniin se ei viitsi keskittyä ollenkaan ja hyppii miten sattuu. Ja liian kovaa.

Ei vieläkään lunta tiedossa

Viime viikonloppuna oli taas aivan ihana ilma! Heti lauantaina aamusta otettiin koirat autoon ja lähdettiin Huhtiniemen isolle hiekkakentälle juoksuttamaan koiria vapaana. Kyllä oli vauhtia molemmilla pojilla :)

Lucalla oli pannassa kiinni paalinarusta tehty, noin 50  metriä pitkä naru. Sillä kun sattuu olemaan joskus tapana vapaana ollessaan, että kun sitä huutaa, se tulee luokse, muttei anna ottaa kiinni. Tuo naru on ollut tosi hyvä idea, se tulee hyvin perässä kun koira juoksentelee vapaana. Heti kun huutaa niin poika juoksee luokse, tai jos ei, niin ei tarvitse kun ottaa narusta kiinni. Sitten aina Luca muistaa, että hitsit, pakko mennä.

Luca tähystää komeana

"No heitä nyt jo se keppi!"

Muutama päivä sitten mitattiin koirien säkäkorkeus. Saatiin merkattua seinään molempien säkä, mutta sitten tajusin ettei meillä ole mittaa... Sen verran saatiin selville, että Nike on enää vain viitisen senttiä Lucaa pienempi säkäkorkeudelta! Poitsu kasvaa aivan mieletöntä vauhtia. Ei ole enää mitenkää pieni poika.

Nike löysi ihanan kepin

Jihuu!!

Nikekin osasi ainakin yhessä kuvassa poseerata nätisti ja pysyä paikallaan:

 

Kylmempien ilmojen tultua hevoset on tullu paljon energisemmiksi ja pirteämmiksi. Varsinkin Elliin ja Amsuun on vauhtia ilmaantunut. Vantsusta sitä ei niin huomaa, kun se menee aina kuitenkin niin lujaa! Amsulla on myös kunto kasvanut ja erityisesti laukkatyöskentely parantunut huomattavasti. Enää sen kunto ei ala loppua niin nopeasti, vaan se jaksaa paljon paremmin. Yhtenä päivänä, kun ratsastin Amsua kentällä ja oikein panostin hyvään laukkaan ympyröillä, meni Amsu tosi hyvin. Piti ihan katsoa, että hetkinen, olihan tämä Amsu eikä Vantsu! Sillä alkaa ihanasti löytyä tasapaino siihen laukkaan.

Vantsu 2005, Kuva: Saara Seppänen

Yllä oleva kuva vanhalta kentältä. Kuvassa pohja on vielä hyvässä kunnossa, kun kenttä oli vasta tehty. Ratsastaja kököttää kuvassa ihan miten sattuu, ja voisi myös opetella ottamaan ohjat käteensä, mutta annetaan se nyt anteeksi kun kuva on niin vanha. Vantsulla kyllä tehoaa edelleen ohjastuntuman kadottaminen hetkeksi, silloin se aina rauhoittuu. Kun tuntee sen alkavan kuumenemaan, on parasta siirtyä hetkeksi raviin ja löysätä reilusti ohjista.

Ihana syksyinen ilma

Kyllä on ihana, kun ulkona on taas pitkästä aikaa hyvä ilma vaikka jo marraskuuta eletäänkin. Tuleekohan tänä vuonna uusi ennätys siitä, kuinka kauan hevoset voivat olla laitumella ennen pakkasten ja lumen tuloa. Jos en ihan väärin muista, niin olisikohan vuosi ollut 2005?, kun hevoset olivat vielä joulukuussa itsenäisyyspäivänä laitumella. Aamuisin oli jo maa jäässä, mutta päivisin jään sulettua ne saivat mennä vielä laitumelle. Pidän hevosia aina mahdollisimman pitkään syksyyn laitumella. Siellä kun on paljon enemmän tilaa kuin talvitarhassa.

Tänä syksynä on ollut muutenkin ihana ratsastaa, kun uusi kenttä on valmis. Vanha kenttä muuttui heti upottavaksi lätäköksi kun syyssateet tulivat. Uuden kentän pohja on kestänyt tosi hyvin salaojituksen ansiosta. Pitäisi napata muutama kuvakin siitä. Uuden kentän myötä ajattelin myös uusia estekalustoa, vanhat tolpat ja puomit alkavat lahota ja vedellä viimeisiään... Uusien puomien maalaaminen taitaa jo jäädä ensi kesään. Pitäisi keksiä, miten saisi rakenneltua vähän erikoisempia esteitä itse. Meidän peruspuomit ja esteet ovat vähän toista kuin mitä hevoset joutuvat kilpailuissa hyppimään. Olisi hyvä, että ne tottuisivat vähän kummallisempiinkin esteisiin.

Amsu kilpailuissa 1.10. Kuva: Vilma Rouhiainen

Tämän vuoden viimeisissä kilpailuissa lokakuun alussa Amsu törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään kuvassa olevaan "kiinteään" esteeseen. Onneksi tällä kertaa tämä "erikoinen" este ei ollut neidin mielestä pelottava, vaan yli mentiin kiltisti ensimmäisellä yrityksellä. Hieno Amsu!

Vantsu kilpailuissa 28.8. Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsukaan ei hirveästi pitänyt "todella oudosta" laineesta, mutta voihan esteen yli näinkin vinossa vääntäytyä...

Pieni Nike-poika on ollut meillä nyt neljä viikkoa. Kakaralla riittää vauhtia ja kasvaa melkein silmissä. Lucan kanssa ne tulevat jo hyvin toimeen, välillä leikki on niin vauhdikasta, että huomaa Lucankin vielä olevan melko pentu. Nikekin on käynyt jo Joutsenossa hevosiin tutustumassa. Se katselee niitä mielummin välimatkan päästä, eikä onneksi mene liian lähelle. Hevosista Vantsu ja Elli eivät ole huomaavinaankaan kissoja tai koiria, mutta Amsua kiinnostaa kovasti. Lucalle tulee äkkilähtö jos se on uskaltautunut laitumen aitojen sisäpuolelle ja Amsu huomaa sen. Amsusta olisi niin kiva haistaa ja ehkä vähän maistaa noita kummia pieniä karvaotuksia.

Luca ja Nike iltalenkillä linnoituksessa