Koirat tapaa kavereita pitkästä aikaa

Johan oli aikakin ensilumen tulla maahan, kun eletään jo yli marraskuun puoltaväliä. Tänäkään vuonna ei ensilumi pysynyt kovin montaa päivää maassa, ja muutaman tarhailupäivän jälkeen hevoset pääsivät taas takaisin laitumelle. Kenttä on edelleen kestänyt jatkuvaa veden tuloa ihmeen hyvin. Vieläkin se on tarpeeksi hyvässä kunnossa jopa hyppimiseen. Sadelöskä ilmat eivät ole ihan mukavimpia lenkkeillä koirien kanssa. Niken lyhyt karva on sentään helppo puhdistaa, mutta Lucan jalkahaituvat pitää lähes joka lenkin jälkeen pestä...

Luksu ja pystykorvat

Syksyinen ilma saa haaveilemaan ulkomaan reissusta, etelään karkuun Suomen sateita. Ehkäpä taas ensi keväänä voisi jonnekin reissata.

Kreikka, Lefkas syyskuu 2011

On jo ikävä ylläolevan kuvan maisemia ja lämpöä. Ja rusketusta.

Koirat pääsivät taas tänään viikonlopun kunniaksi juoksentelemaan vapaana, tällä kertaa jopa kavereiden kanssa. Samalla tuli todettua, ettei neljästä juoksevasta ja leikkivästä koirasta (joista kaksi on pentuja) saa hämärässä digikameralla hyvää yhteiskuvaa.

Onnistunein yritys saada kaikki samaan kuvaan.

Ainakin koirilla oli kivaa leikkiä keskenään. Luca pysyi melko hyvin lähellä, kunhan ensin malttoi jättää collien pennun rauhaan. Pennut leikkivät hyvin keskenään, paitsi Nike olisi välillä halunnut hieman metsästää kaveria kun se oli niin kivan pörröinen! :)

Amsu senkun vaan kehittyy lähes joka kerta kun sitä ratsastaa. Yhtenä päivänä hyppäsin sillä kentällä rataa ja Amsu meni niin hyvin, että taisi olla paras rata mikä ikinä oltiin hypätty! Se malttaa jo hyvin odottaa esteiden välillä, kunhan ratsastaja muistaa pitää tuntuman kevyenä eikä itse hosu. Takajalatkin löytyvät pikkuhiljaa alle ja ponnistukset lähtevät pyöreämmin.

Amsu kilpailuissa 1.10.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsu taas on Vantsu, sen kanssa pitää vaan tulla toimeen. Isompia esteitä hypätessä se menee paremmin, pieniin se ei viitsi keskittyä ollenkaan ja hyppii miten sattuu. Ja liian kovaa.