Kuvia viikonlopulta

Tänään onkin vuorossa kuvapainotteinen postaus eiliseltä. Joutsenossa tuli taas käytyä ja koirat pääsivät metsään ihanassa auringonpaisteessa. Metsän läpi samoiltiin Konnunsuolle pelloille ja kyllä riitti koirilla lääniä riehua ja juosta!

Nike kuulee jotakin epäilyttävää ja ilmoittaa Lucalle haukahduksella...

...myös Luca nousee katsomaan, mikä Nikeä epäilytti

Nike vaanii

Hevoset pääsivät juoksemaan irtona kentälle. Tarkastelin vähän Vantsun ja Amsun liikkeeitä, näkyisikö mitään jumiutumia edellispäivän rankan hankitreenin jäljiltä. Molemmat juoksivat niin reippaasti, ettei kyllä näyttänyt kihakset jumissa olevan. Amsun liikkeet on kyllä aivan upeat, ja lähes aina pystyssä kannettu häntä vain korostaa sen arabimaisuutta. Jopa Elliin tuli vauhtia vapaana ja se intoutui pukittelemaan.

Amsu

Nousee ne jalat Vantsullakin

Amsun ravi <3 ja kuvaan eksynyt Ellin pää

Ellin uskomaton talvikarva korostaa sen lievää shettismäistä tanakkuutta...

Viikon kuulumisia

Viikko oli niin kiireinen, etten edes ole kerennyt päivittämään blogia. Sunnuntaina lähdettiin koirien kanssa ajalulle, kun mentiin käymään Ristiinassa Niken kasvattajan luona. Nikelle ei edes tullut paha olo autossa, vaikka Mikkelintie onkin yhtä mutkaa ja mäkeä. Kasvattaja kehui Nikeä, oli kuulemma poika kasvanut hienosti. Oli ihana kuulla, että Niken kasvu on mennyt hyvin ja oikeaan suuntaan. Siintä on tullut niin iso poika! Pitää katsella tulevia näyttelyitä kennelliiton sivuilta, kun kasvattajakin suositteli viemään Niken näyttelyihin. Harmi, ettei ollut kameraa mukana reissulla, kun Nike leikki pihalla vanhemman täyssiskonsa ja muutaman muun kasvattajan koiran kanssa. Olisi saanut hauskoja kuvia!

Nike istuu sohvalla omalla tyylillään

Selkänojallakin on ihan kiva istua

 Maanantaina kävin Joutsenossa ilman koiria ratsastamassa. Molemmilla menin vain sileällä. Amsulla sujui jo avoväistöt molempiin suuntiin melko mallikkaasti ja muutama hieno ristiaskelkin tuli pohkeenväistössä. Keskiviikkona kävin toisen kerran ratsastamassa, ja silloin oli molemmilla hevosilla vuorossa kunnon kohotusta umpihangessa pellolla. Vantsulla lämmittelin pellolla, ja se liikkuikin ihan kivasti. Hankitreenin jälkeen menin sillä vielä käymään kentällä. Tein kolmen esteen jumppiksen; 55, 65 ja 75 korkeuksilla. Pitää kai pyörtää viime kertaiset sanani siitä, ettei Vantsu osaa hypätä ollenkaan, se nimittäin meni tosi hyvin. Hyppäsin jumppista kymmenisen kertaa, eikä se tiputtanut kertaakaan ja meni vieläpä suht rauhallisesti! Amsulla en hypännyt, vaan menin peltoratsastelun jälkeen vielä käymään maastossa. Maastossa Amsu osasi käyttäytyä, vaikka oilikin jo melkein pimeä, eikä äiti ollut mukana.

Vantsu ja ratsastajalla taipuneet ranteet

Amsu

 Keskiviikkona kävin ennen ratsastelua koirien kanssa pidemmällä metsälenkillä lähimetsässä. Pikkuvelikin oli mukana, ja koirat olivat ihan täpinöisään, kun pääsivät ihan syvemmälle metsään. Unohdin oman kameran kotiin, ja otin kuvia meikäläisten kameralla. Pitäisi saada siirrettyä kuvat omalle koneelle, että saisin niitä tänne esille.

 Tänään oli myös koirat mukana riehumassa, kun menin ratsastamaan. Nyt en käynyt niiden kanssa ihan yhtä pitkällä lenkillä, sillä Nikelle alkoi tulla vähän kylmä kovassa pakkasessa. Lucaa ei näyttänyt kahdenkymmenen asteen pakkanen haittaavan, ainoastaan tassukarvoihin tarttuva lumi ärsytti sitä. Muuten se vaan juoksee hangessa ja tunkee nenäänsä lumeen!

Luca ja Nike joulun jälkeen metsässä

Koirien metsäily maisemia

 Hevosilla oli tänäänkin vuorossa hankitreeni, kun viluinen ratsastaja halusi mennä ilman satulaa loimen kanssa. Kävin vähän isommalla pellolla ja annoin hevosten hieman irrotella. Amsukin meni niin lujaa, että! Ei kuitenkaan enää tullut pukkeja, kun nuorempana se oli aika kova heittelemään perää innostuessaan. Molemmat hevoset olivat hangessa riehumisen jälkeen ihan hikisiä, ja tein pitkät loppukäynnit hiekkatiellä, ettei kummallakaan mene lihakset jumiin.

Viikonloppu

Toinen viikko koulua takana, ja kahden viikon aikana Nike oli tehnyt vain yhden lätäkön koulun aikana. Tällä viikolla on aina ollut kuivat lattiat kun on tullut kotiin. Nike on näköjään oppinut sisäsiistiksi! Onneksi koirien ei tarvitse olla kuin 5-6 tuntia kahdestaan, kun aina jompikumpi pääsee aikaisemmin koulusta. Vauva ei ole edes(toistaiseksi ainakaan!) tuhonnut mitään päivisin. Omat lelut ja luut on riittänyt hyvin pureskeltaviksi.

Luca on opettanut Nikelle kerrostalokyttäystä. Ennen Nike ei jaksanut tuijotella ulos ikkunasta, mutta Luca harrastaa sitä mielellään. Nyt sohvalla istumisesta ja ikkunasta kyttäämisestä on tullut poikien yhteinen harrastus. Luca ilmottaa aina, jos ulkona näkyy jotakin tavallisesta poikkeavaa, kuten epäilyttävästi kävelevä laitapuolen kulkija. Silloin kuuluu aina joko matala murahdus tai tuhahdus. Yleensä Luksu vielä kääntyy katsomaan miuta ja Samia, jos ollaan olohuoneessa, ja näyttää ylpeältä, kun sanotaan sille: "hyvä Luca, kiitos ilmoituksesta".

Kerrostalokyttääjät

Pojat <3

Tänään kävin ratsastamassa ja tein molemmilla oikein kunnon, lähemmäs puolentoista tunnin estetreenit. Amsulla oli vauhtia, kun sillä oli kaksi vapaapäivää ennen tämän päivän ratsastusta. Menin aika kauan ensin ravia ja laukkaa, että sain purettua siltä edes vähän energiaa ennen hyppäämistä. Lämmittelyhypyt meni ensin vähän miten sattui, kun keskittyminen oli tytöllä vähän kateissa. Kun siirryin hyppäämään 70cm rataa, niin Amsu taas näytti olevansa aivan paras! Ei yhtään tiputusta, kieltoa, ohi menoa tai muutakaan. Se vaan on niin symppis! 

Vantsulla taas lämmittely sujui tosi hyvin, se on maailman helpoin hevonen taivuttaa ja kääntää. Vantsu taipuu ihanasti vain pienellä sisäpohkeella, ja kääntyy vaikka u-käännöksen pienellä ohjasavulla missä askellajissa tahansa. Laukassa oli hyvin takajalat mukana ja niskakin pysyi enimmäkseen pyöreänä. Vantsulla hyppäsin 80cm korkeaa rataa, ja tuli taas todettua, ettei sillä ole minkäänlaista jalkatekniikkaa... Lämmittelyesteet meni miten meni, Vantsu hyppää pystyesteet ihan miten sattuu. Kokeilin kuitenkin mennä rataa, ja se menikin onneksi paljon paremmin kuin lämmittely; vain yhdellä pudotuksella. Jäi sentään hyvä mieli myös Vantsusta. Treenin jälkeen molemmat ponit oli ihan hikisiä ja jäi tyytyväisinä rouskuttamaan heinää fleeceloimet selässä. Alla pari vanhaa kuvaa (vuodelta 2009), mutta näyttää tosi hyvin miten erilainen tekniikka voi äidillä ja tyttärellä olla hypätessä.

Amsulla on aina takajalat supussa ja mahdollisimman kaukana puomista. Kuva: Saara Seppänen

Vantsu ei ole tarkka mistä ponnistaa, tai onko jalat edes kunnolla nostettu, kunhan vauhtia riittää. Kuva: Saara Seppänen

Sunnuntai ratsastusta

Sunnuntai päivä meni jo melkeen perinteen mukaisesti koko porukalla Joutsenossa. Ilma oli melko kiva, vaikka vähän kylmä (miulla on aina kylmä jos lämpötila laskee alle +15 asteen) ja tietysti just ratsastuksen alussa alko tuhertamaan lunta. Kenttä oli hyvässä kunnossa, siellä ei nyt ollut enää pahemmin lunta, kun kiltti iskä oli aurannut sen.
Ratsastin tänään Vantsulla ja Samin siskon tyttö ratsasti Amsulla samalla. Amsukin meni nätisti, laukkasikin ihan melko rauhassa eikä häslännyt. Se on tosi tarkka sen suhteen, miten rentona tai jännittyneenä ratsastaja on. Jos ratsastaja yhtään on jännittynyt, niin Amsu menee heti jännittyneesti itsekin. Vantsu malttoi keskittyä hyvin, vaikka Amsu oli mukana kentällä. Menin tänään vaan sileällä, siirtymisiä ja taivutuksia lähinnä. Pidätteet meni hyvin läpi, eikä rouva edes viskonut päätään. Muutaman kuvankin sain tästä päivästä, kun Sami viitsi käydä kuvailemassa. Tällä kertaa ratsastuskuvissa siis vuorossa rouva itse.

Kyllä, Vantsulla kuvan kaltainen ohjien pituus on nimeltään tuntuma

Taustalla Amsu

Ratsastin Vantsulla nyt inhokki satulalla, kun Amsulla oli käytössä parempi satula. Ei ole tullut hommattua kahta kunnon satulaa, kun yleensä kuitenkin yksin ratsastelen, ja sama satula sopii hyvin molemmille hevosille. Parempi satula on ihana, Vantsun mukana tullut käsintehty Kiefferin yleissatula, joka on maailman pehmein (niin hevoselle kuin ratsastajalle) ja ihana istua. Toinen satula onkin kamala synteettinen yleissatula, josta en tykkää yhtään. Se sopii kyllä hevosille ihan hyvin, mutta ratsastajalle se on mielestäni super epämukava. Kyllä sen kanssa sentään selässä näköjään pysyy. Ehkä tän päivän jälkeen siedän sitä asteen paremmin.  

Luca

Pojat nukkuu lattialla vierekkäin ja Luca hoitaa samalla Nikeä

Koirat kävi taas tapansa mukaan pellolla juoksemassa. Sami heitti Lucalle keppiä pellolle, ja Luca-raukka yritti etsiä sitä umpihangesta vaikka kuinka kauan, muttei enää löytänyt. Nike ei ole innostunut noutoleikeistä yhtä fanaattisesti kuin "isoveljensä", sen mielestä on paljon hauskempi lähteä jahtaamaan Lucaa, joka lähtee juoksemaan pallon tai kepin perään. Pallon perään Nike lähtee, jos se menee vierimällä maata pitkin karkuun. Lucan pallohulluus on sitä luokkaa, että sille voi heittää tavaroita vain säännöstellen. Muuten seurauksena on koira, joka kantaa palloa luokse ja vinkuu silmiin tuijottaen niin kauan että sen sille heittää. Ja Lucahan tuo sen taas takaisin...

Lucan synttärit

Perjantaina 13. päivä oli Lucan 2-vuotissynttärit. Synttäreitten kunniaks käytiin koirapuistossa, joka sattuki hyvällä tuurilla olemaan iha täynnä koiria. Luca oli innoissaan, mut anto hyvin kiinni aina kun pyys sen tulemaan luokse. Nike oli elämänsä toista kertaa koirapuistossa ja sitä vähän jännitti. Ensin se pysytteli vaan ihan miun ja Samin lähellä, mut vähän ajan päästä uskals lähtee juoksemaan ja leikkimään vähän muitten koirien kanssa. Alkujännityksestä päästyään Nike on sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ja -näkösten koirien kanssa.

Pojat keittiössä

Luca katsoo Nikeä: "Mokoma hujoppi kasvoi jo ohi!"

Nikelle sen kun vaan tulee lisää aikuiskarvaa ja housukarvat kasvaa pituutta. Hännässä alkaa olla jo aika pitkiä hapsuja. Nike on kyllä maailman helpoin koiranpentu käsitellä (tai sitten hieman temperamenttisen ja itsepäisen Lucan jälkeen Nike tuntuu siltä!) kaikki kynsien ja tassukarvojen leikkaus onnistuu ihan tosta vaan, hampaat annetaan tarkistaa, harjaus ja muu käsittely on kivaa sekä viihtyy ihanasti sylissä rapsuteltavana. Lucan kanssa oli pentuna vähän vääntämistä, mutta nykyään sekin käyttäytyy kuin melkein aikuinen. Nopeesti se aika menee.

Luca on suuri karvainen pallo, kun se nukkuu kerällä

Niken selässä on jo paljon kiharaa aikuiskarvaa

Hännässäkin on hienoja hapsuja

 

Perjantaina kävin myös Joutsenossa ratsastamassa. Oltiin ihan isolla porukalla kaikki hevoset maastossa. Osa hiekkateistä oli kokonaan auraamatta, joten hevoset saivat hyvin kunnon kohotus liikuntaa vähän syvemmässä hangessa. Amsu voisikin vähän laihtua, se on sellainen ahmatti ja syö kuin Elli. Vantsu on -kuten aina- hyvässä kunnossa, mutta Amsu voisi olla vähän sporttisemman näköinen. Vantsu ei kyllä liho, varsomisen jälkeenkin se oli tosi äkkiä taas timmissä kunnossa. Amsulle onkin luvassa enemmän treeniä, kun kunto nousee. Pidempiä laukkatyöskentelyjä ja suurempia esteitä. Lumen tultua kunnolla maahan on kenttä taas hyvässä hyppy kunnossa. Huomenna on taas meno Joutsenoon, ehkä silloin saan vähän lisää uusia kuvia hevosista ja ratsasteluista. 

Paluu arkeen

Tänään oli taas paluu arkeen ihanan loman jälkeen. Kyllä oli hankala herätä aamulla, mutta viimeistään siinä vaiheessa on täysin hereillä, kun kävelee koirien kanssa kylmässä aamuilmassa kunnon lumisateessa. Samikin aloitti tänään opiskelun, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Koiratkin olivat hieman unissaan aamulla, ja aamuruuan ja lenkin jälkeen jäivät nätisti kahdestaan, kun me molemmat lähdettiin. Kiltisti ne olivat olleet aamu yhdeksästä kolmeen keskenään.

Nike on käynyt nyt muutamana iltana ihmettelemässä ihmisiä ja kaupungin hälinää keskustassa. Hyvin se on kävellyt, jos jokin hieman ensin pelottaa, on Lucan perässä turvallista kävellä. Nyt poika on tottunut jo aika hyvin kaikkeen pelottavaan, mitä kaupungissa tulee vastaan.

Sunnuntaina käytiin Joutsenossa koirien kanssa, ja kyllä oli koirien mukava juosta pelloilla, kun oli lunta eikä tassut olleet ihan kurassa. Nikelle tehtiin taas muutaman kerran karvalelun jahtausta. Joka kerta lähti innoissaan perään, ja hienosti "tappoi" ravistelemalla saalistaan kun sai sen kiinni. Uusia kuvia ei tällä kertaa valitettavasti ole, mutta laitan tähän nyt jotakin melko tuoreita otoksia. Alla siis Luca ja Nike joulun tienoilla.

Nike ja hassut korvat

Nike

Iloinen Luca

Nike hyppää juuri "saaliinsa" kimppuun. Nikellä oli melkoinen suojaväri valko-ruskeassa metsämaastossa.

Sunnuntaina tuli ratsastettua hevosetkin. Menin aika rauhallisesti kentällä, kun viimeeksi hyppäsin molemmilla suhteellisen paljon. Amsu nostaa nykyään laukan hirmu kivasti pienellä sisäpohkeella. Jos se oppii tätä vauhtia koko ajan lisää, niin ehkä en nolaudu ihan täysin kevään ensimmäisissä koulukilpailuissa. Hevosistakaan ei ole nyt mitään kuvia, joten laitetaan tähän vaihteeksi Ellin kuva. Elli-maskotti kun jää yleensä vähemmälle huomiolle.

Elli-poni, tallin virallinen maskotti

Loma alkaa olla lopuillaan

Voi harmi, miten äkkiä loma on mennyt! Taas pitäisi maanantaina lähteä kouluun opiskelemaan, mutta onneksi ei ole enää vuottakaan jäljellä ennen valmistumista ja työelämään siirtymistä.

Tänään lähdin aamulla Joutsenoon ratsastamaan, ja tällä kertaa otin koiratkin mukaan. Pojat pääsivät taas vähän irrottelemaan vapaana pelloille. Nikestäkin on tullut oikea autoilu koira, se menee mielellään auton kyytiin ja kyydissä vain istuu ja katselee maisemia. Pidemmällä matkalla se nukkuu sikeästi. Luca tykkää myös matkustaa, eikä kummallakaan onneksi ole ollut matkapahoinvointia. Se on tosi hyvä, että koirat tykkää autoilusta, koska käyn niin paljon Joutsenossa. Ei olisi hyvä, jos matkustaminen olisi koirille epämukavaa tai niillä olisi aina huono olo autossa.

Erottamaton kaksikko - Luca ja pallo

Nike suunnittelee hyökkäystä Lucan kimppuun

Kenttä oli taas paremmassa kunnossa kun oli satanut lunta eikä ollut kovaa pakkasta. Pystyin hyvin tekemään Vantsulla sekä Amsulla estetreenit. Meidän estekalusto on niin surkeassa kunnossa, etten tiedä pitäisikö niille esteille itkeä vai nauraa. Estetolppia löytyy vain kolme kappaletta (hyvin tarpeellinen määrä) ja kaksi tynnyriä. Puomitkin on eri pituisia ja paksuisia. Pitää askarrella isukin kanssa uusia esteitä, kunhan iskä saa ensin kipsin pois kädestään...

Sain kasattua tonkkien avulla kolme estettä, korkeudet n. 65-85cm. Vähän vaihdellen esteiden järjestystä sain hypättyä Amsulla rataa kolmen esteen avulla. Amsu oli taas niin hieno, vaikka alusta oli hieman pehmeä ja jähmeä kulkea, niin poni hyppi hyvin ilman tiputteluita. Amsu on ihana, kun se on niin tarkka jaloistaan, että jos se tiputtaa, on se lähes poikkeuksetta ratsastajan moka. Vantsukin meni ihan hyvin, sillä en hypännyt yhtä paljon kuin Amsulla, kun se tuntui jotenkin jäykältä. Tuntui ettei takajalat oikein löytynyt alle ollenkaan, mutta silti se hyppäsi ihan reippaasti ilman tiputuksia. Tunnustellessa ei tuntunut mitään outoa, joten saattoi olla, että tämänpäiväinen "Este-Vantsu" vaan tuntui niin erilaiselta kuin tiistain "Koulu-Vantsu".

Amsu 4v. irtohyppää kesällä 2009. Kuva: Saara Seppänen

Ratsastuksen jälkeen otin koirat mukaan talliin hommiin. Niistä on niin kivaa tallissa, kun siellä on niin paljon kaikkia hajuja, jännittävät hevoset ja välillä näkyy meikäläisten kissatkin. Molemmat koirat osaa hyvin pitää välimatkaa hevosiin, eikä hevosiakaan haittaa, että koirat käy välillä tallissa niitä moikkaamassa. Kuvissa kissat on vasta pentuja, nyt ne on jo parivuotiaita, mutta koneelta ei löytynyt uudempia kuvia niistä.

Misu

Miska

Vuoden ensimmäiset ratsastelut

Tänään lähdin heti aamusta käymään Joutsenossa ratsastamassa. Tällä kertaa jätin koirat kotiin Samin luo, kun kävin samalla hoitamassa muitakin asioita. Ensin hieman ärsytti ilma, sillä pakkasen takia kenttä oli aika kova. Jos sataisi edes vähän lunta, niin kenttä olisi taas hyvässä kunnossa. Nyt se oli vain kovaa maata. Onneksi kenttä ei sentään ollut jäinen tai liukas, niin siinä pystyi vähän ratsastelemaan. Harjoittelin molemmilla hevosilla siirtymisiä askellajien välillä sekä ravi-pysähdys-ravi ja laukka-käynti-laukka juttuja. Vantsu meni kentällä ihan hyvin, laukkaa mentiin aika vähän kentän kunnon takia, mutta hyvin nousi ja malttoi myös lopettaa. Vantsun kanssa onnistuu tosin myös pysähdyksestä laukka ja laukasta pysähdyskin. Muutenkin Vantsu toimii eteenpäin niin pienillä avuilla, että keskityin enemmän siihen, että se malttaisi myös hidastaa ja pysähtyä paikalleen pienillä avuilla.

Vantsu, takana näkyy tarhan pihattokatos

Amsu oli kentän kovuudesta sitä mieltä, ettei sitä huvittanut kunnolla liikkua, joten menin sen kanssa vielä pellolle tekemään laukkaharjoitukset. Intoa tuli taas niin paljon lisää, kun pääsi pellolle, että Amsu piti ensin rauhoittaa ravailemalla pahimmat säntäilyt pois. Ravin jälkeen menin kahdeksikkoa laukassa niin, että aina urien risteyskohdassa otin käynnin ja nostin käynnistä toisen laukan. Amsu meni ihan kivasti, sillä taitaa olla jo tullut hieman lihaksia, kun jaksoi hyvin käynnistä nostaa. Oikea laukka nousi joka kerralla hyvin suoraan käynnistä, mutta vasempaan laukkaan piti antaa selvästi isommat avut, jotta se nousi puhtaasti. Lisää vaan Amsulle laukkatyöskentelyä ja siirtymisiä, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa. Ratsastuksen jälkeen sain soitettua ja varattua miulle ja Amsulle paikan ensi kesän kenttäleirille, jes!

Amsu

 Kotiin tultuani lähdin käyttämään koiria lenkillä. Olin yksin molempien kanssa kävelyllä, ja hyvin molemmat käyttäytyivät. Luca sai vähän aikaa sitten itselleen kuonopannan, kun se oli niin hysteerisen yli-innostunut jokaisesta narttukoiran hajusta mikä nenään sattui. Kuonopannan kanssa se kävelee nätisti eikä sinkoile vain hajujen perässä. On se koirallekin mukavampi, kun ei panta koko ajan nyi taaksepäin. Nike kävelee nätisti, ja on oppinut hyvin jo ohittamaan suurimman osan vastaantulijoista. Haukkuvat koirat ovat vielä sen mielestä aika jännittäviä, mutta pyörät, lastenrattaat ja ihmiset kauppakassien kanssa on jo tuttu näky. Välillä Nike tosin saattaa unohtaa olevansa kiinni hihnassa, ja yrittää käydä leikkimään Lucan kanssa kesken kävelyn. Yritin saada lenkin jälkeen koirista söpöä yhteiskuvaa, kun ne nukkuivat lattialla Nike Lucan kainalossa, mutta heti kun ottaa kameran esiin, Luca pomppaa ylös ja tulee työntämään nenänsä kiinni kameraan..

Luca n. 4kk ikäisenä pentuna

Nike metsässä

Vuosi vaihtui

Ensimmäinen kirjoitus vuoden 2012 puolella! Uusivuosi sujui melko rauhallisissa tunnelmissa Lappeenrannassa. Koirat eivät juurikaan reagoineet ilotulituksiin, vaikka niitä näin keskustan läheisyydessä kuuluikin ihan kiitettävästi. Iltalenkkiin varauduttiin sen verran, että Nike jäi kotiin miun kanssa, kun Sami lähti Lucan kanssa lenkille. Nike joutui tyytymään vain käymään pihalla pissoilla. Vaavi ei onneksi ulkonakaan pelännyt raketteja, hieman ihmetteli jos ihan lähellä pamahti. Luca oli iltalenkillä joutunut harmiksi näkemään raketin tosi läheltä, ja oli ensin ollut vähän peloissaan. Pikaisen lenkin jälkeen sisällä Luca rauhottui taas, vaikka pauketta kuului edelleen. Tosi hyvä, että koirat ottivat noin rauhallisesti, eivätkä panikoineet. Tietysti asiaa auttaa myös se, että käyttäytyy itse täysin normaalisti oudosta tilanteesta huolimatta.

Niken lemppari nukkumapaikka

 

Tänä vuonna on taas luvassa kaikkea jännää ja kivaa. Mitään varsinaisia lupauksia en tehnyt, mutta voisi ehkä sanoa, että suunnitelmia vuotta varten. Tässä muutama asia, mitä on luvassa:

 - Opiskelun suhteen aion saada opinnäytetyön tehtyä ja valmistua viimeistään marraskuussa 2012

 - Aion käyttää Nikeä muutamassa näyttelyssä vuoden aikana (kenties myös Lucaa, korvista riippuen)

 - Aion osallistua Amsulla Lappeenrannan seudun ratsastajien neljän osakilpailun LaSeR cup:iin 

 - Aion käydä Amsun kanssa kenttä-/esteleirillä

Sellaisia suunnitelmia on tulevalle vuodelle! Innolla jo odotan kaikkea mitä on luvassa. Uusina asioina tulee ainakin elämäni ensimmäiset kouluratsastuskilpailut, sillä LaSeR cup:issa on kaksi estekilpailua, ja kaksi koulukilpailua. Toivon vain, ettei koulukilpailut mene tähän malliin...

Leiriäkin odotan, sillä en ole koskaan ollut ratsastusleirillä. Vantsun kanssa en kehtaisi mennä, sen verran erikoinen tapaus se on, mutta Amsulle voisi tehdä ihan hyvää käydä vähän kauemminkin maailmalla, ja kerrankin ilman äitiä. 

Amsu

Nikelle on muuten tullut jo tosi paljon aikuiskarvaa. Selässä tuntuu jo hyvin sileä, kihara karva, ja pituuttakin tulee karvalle jo lisää. Yhtään hammasta ei ole löytynyt, vaikka taitaa hampaiden vaihtuminen olla hyvin käynnissä. Poika antaa nätisti myös harjata sekä leikata kynnet. Luca ei pienenä tykännyt harjaamisesta yhtään, se piti herkkujen kanssa opettaa harjaukseen. Nikestä taas kaikki rapsuttelu ja harjaus on oikei mukavaa.