Tänään lähdin heti aamusta käymään Joutsenossa ratsastamassa. Tällä kertaa jätin koirat kotiin Samin luo, kun kävin samalla hoitamassa muitakin asioita. Ensin hieman ärsytti ilma, sillä pakkasen takia kenttä oli aika kova. Jos sataisi edes vähän lunta, niin kenttä olisi taas hyvässä kunnossa. Nyt se oli vain kovaa maata. Onneksi kenttä ei sentään ollut jäinen tai liukas, niin siinä pystyi vähän ratsastelemaan. Harjoittelin molemmilla hevosilla siirtymisiä askellajien välillä sekä ravi-pysähdys-ravi ja laukka-käynti-laukka juttuja. Vantsu meni kentällä ihan hyvin, laukkaa mentiin aika vähän kentän kunnon takia, mutta hyvin nousi ja malttoi myös lopettaa. Vantsun kanssa onnistuu tosin myös pysähdyksestä laukka ja laukasta pysähdyskin. Muutenkin Vantsu toimii eteenpäin niin pienillä avuilla, että keskityin enemmän siihen, että se malttaisi myös hidastaa ja pysähtyä paikalleen pienillä avuilla.
 |
| Vantsu, takana näkyy tarhan pihattokatos |
Amsu oli kentän kovuudesta sitä mieltä, ettei sitä huvittanut kunnolla liikkua, joten menin sen kanssa vielä pellolle tekemään laukkaharjoitukset. Intoa tuli taas niin paljon lisää, kun pääsi pellolle, että Amsu piti ensin rauhoittaa ravailemalla pahimmat säntäilyt pois. Ravin jälkeen menin kahdeksikkoa laukassa niin, että aina urien risteyskohdassa otin käynnin ja nostin käynnistä toisen laukan. Amsu meni ihan kivasti, sillä taitaa olla jo tullut hieman lihaksia, kun jaksoi hyvin käynnistä nostaa. Oikea laukka nousi joka kerralla hyvin suoraan käynnistä, mutta vasempaan laukkaan piti antaa selvästi isommat avut, jotta se nousi puhtaasti. Lisää vaan Amsulle laukkatyöskentelyä ja siirtymisiä, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa. Ratsastuksen jälkeen sain soitettua ja varattua miulle ja Amsulle paikan ensi kesän kenttäleirille, jes!
 |
| Amsu |
Kotiin tultuani lähdin käyttämään koiria lenkillä. Olin yksin molempien kanssa kävelyllä, ja hyvin molemmat käyttäytyivät. Luca sai vähän aikaa sitten itselleen kuonopannan, kun se oli niin hysteerisen yli-innostunut jokaisesta narttukoiran hajusta mikä nenään sattui. Kuonopannan kanssa se kävelee nätisti eikä sinkoile vain hajujen perässä. On se koirallekin mukavampi, kun ei panta koko ajan nyi taaksepäin. Nike kävelee nätisti, ja on oppinut hyvin jo ohittamaan suurimman osan vastaantulijoista. Haukkuvat koirat ovat vielä sen mielestä aika jännittäviä, mutta pyörät, lastenrattaat ja ihmiset kauppakassien kanssa on jo tuttu näky. Välillä Nike tosin saattaa unohtaa olevansa kiinni hihnassa, ja yrittää käydä leikkimään Lucan kanssa kesken kävelyn. Yritin saada lenkin jälkeen koirista söpöä yhteiskuvaa, kun ne nukkuivat lattialla Nike Lucan kainalossa, mutta heti kun ottaa kameran esiin, Luca pomppaa ylös ja tulee työntämään nenänsä kiinni kameraan..
 |
| Luca n. 4kk ikäisenä pentuna |
 |
| Nike metsässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti