Hiihtoloma!

Ihanaa, kun on viikon hiihtoloma! Ehtii taas kunnolla touhuta hevosten ja koirien kanssa. Olin sunnuntaista maanantaihin Joutsenossa yötä koirien kanssa. Kyllä oli pojat kumman väsyneitä maanantai-iltana, kun tultiin takaisin kotiin. Kaksi päivää juoksemista pelloilla ja metsässä taisi hieman väsyttää. Alla vähän videota koirien vauhdista. Kamera ei meinaa pysyä mukana, kun pojat riehuu.

Hevosetkin saivat hyvää treeniä; sunnuntaina mentiin pelkästään sileällä, ja pakko sanoa, että Amsun laukka on parantunut entisestään. Se menee jo rauhallisesti eikä jännity ja riko ristilaukkaan. Eilen oli ihana ratsastussää, aurinko paistoi ja jopa lämmittikin jo vähän. Kävin molemmilla hevosilla kunnolla maastossa. Paljon laukkaa metsäteillä ja vähän hangessa pellolla. Molemmat tammat olivat ihan hikisiä raskaamman maastotreenin jälkeen.

Huomenna tulee eläinlääkäri antamaan hevosille rokotukset. Katsotaan, millaisen draaman meidän drama queen Elli saa aikaan. Viime vuonna vasta kolmas piikki saatiin siihen osumaan! Muut on onneksi helppoja. Vantsu tyytyy vain vinkasemaan tuntiessaan piikin ja Amsu on niin iloinen, kun eläinlääkäri antaa leipää, ettei se edes huomaa rokotusta. Elli taas aloittaa sellaisen hyppyshown, vaikka se olisikin kiinni molemmin puolin. Raukalla on kamala piikkikammo. Suun kautta annettava rauhoittava on Ellin rokotuksessa hyvä apuväline.

Amsu pomppaa

Vantsu

Elli ja Amsu tuijottaa

Sain otettua viime viikolla vähän videota hyppäämisestä sekä Vantsulla, että Amsulla. Pitäisi pätkiä niitä ja katsoa saako niistä mitään selvää, kun oli jo niin hämärää. Jos niistä näkee mitään, niin laitan seuraavaksi sellaisen tänne.

Erikoispostaus; ensimmäinen poni

Kun mitään maata mullistavaa ei ole lähiaikoina tapahtunut, niin aattelin kirjottaa jostakin muusta kun kuulumisia. Tällä kertaa kerron siis ensimmäisestä ponista, joka miulle tuli. Kyseessä on Vantsu, tunnetaan myös nimillä Lentävä Hollantilainen (lentäminen tässä tapauksessa ei tarkoita niinkään hyppäämistä, vaan vauhtia muuten vaan), Rouva ja kengittäjän antama lempinimi: Neiti Nirppa-Nokka.

Elettiin syyskuuta 2001, kun 11-vuotias Sara oli käynyt ratsastuskoulussa viimeisten kuuden vuoden ajan. Lähes saman ajan oli hokenut ja vinkunut vanhemmilta omaa ponia. Onneksi vanhemmat asuvat maalla, joten oman ponin pito todettiin mahdolliseksi. En varmasti olisi ikinä saanut hevosta, jos sitä olisi pitänyt pitää tallipaikalla jossakin tallilla. Maalla on kätevä, kun hevosta voi pitää omassa pihassa, valmiiksi löytyy tallit ja laitumet sekä omasta pellosta saa heinät, kaurat ja oljet alusiksi.

Vantsu kantavana keväällä 2005. Saralla edustavat verkkarit.

 Puolivahingossa ratsastuskouluun, jossa ratsastin, ilmestyi tummanpunarautias piirtopäinen tamma. Muutamalla sukalla varustetun ponin rotu oli puoliksi arabi, puoliksi hollantilainen poni. Ihastuin tuohon nuoreen tammaan heti, kun ensimmäisen kerran näin sen kurkkaavan karsinan oven yli. Sain kokeilla ratsastaa ponilla ratsastustunnilla. Tunnin jälkeen pidin ponista vielä enemmän, vaikka se olikin aika kokematon ja vauhdikas. Muutamaa koeratsastusta myöhemmin päätin, että tahdon juuri kyseisen ponin meille.

Ensimmäiset kilpailut Vantsulla syksyllä 2007.

 Vantsu tuli meille lokakuussa 2001. Ensimmäisellä kerralla, kun ratsastin sillä kotona, kävi heti hieman huonosti. Vantsu lähti käsistäni pellolla (meillä ei ollut silloin kenttää) ja putosin pelto-ojaan. Tuloksena murtunut solisluu! Vanhemmat jo ajattelivat, että olipa hyvä ostos, mutta mie vakuuttelin niille, että ihan oma vika oli tippuminen. Alkuaika Vantsun kanssa olikin melko vauhdikasta, välillä se kiikutti miuta pellolla ja välillä maastossa. Pikkuhiljaa meillä alkoi sujua vähän paremmin.

Vantsu Match show'ssa 2008.

 Vuosien vierehtäessä aloimme tulemaan paremmin toimeen. 2004 kesällä Vantsu vietiin astutevaksi ja seuraavana keväänä hurmaava pikkutamma syntyi. Vuonna 2007 osallistuimme ensimmäisiin kilpailuihimme ja siitä syntyi into käydä silloin tällöin kisailemassa. Parhaita tuloksia tähän mennessä Vantsun kanssa on kolme kakkossijaa (kaikki luokista 70cm, tallikilpailut/seurakilpailut) ja yksi voitto 70cm luokasta LaSeR:in seurakilpailuista.

Toiset kilpailut Vantsulla, kesä 2009 Kiwigolla. Kuva: Vilma Rouhiainen

 Tulevaisuudessa Vantsu saa osallistua ehkä muutamiin kilpailuihin. Aikaisemmin suunnittelin sille toistakin varsaa, kun Amsusta tuli niin onnistunut tapaus. Nyt olen kuitenkin aatellut, että ehkä se on Amsun vuoro seuraavaksi tehdä varsa. En kuitenkaan tahtoisi myydä niitä, ja tallissa ei riitä tilaa useammalle hevoselle. Vantsu tulee asumaan meillä loppuikänsä, eihän sitä ensimmäistä ponia voi mihinkään myydä! :)

Uusimpia kuvia Vantsusta. Kyllä ratsastus on kivaa! Ainakin ilmeestä päätellen.

Ylioppilaskuva kesältä 2009. Kuva: Saara Seppänen.

Tänään kävin ensin Amsun kanssa maastossa ja Ellikin oli pitkästä aikaa mukana. Ellillä ratsasti yksi tuttu tyttö, joka on joskus aikaisemminkin käynyt Elliä liikuttamassa. Molemmilla poneilla oli virtaa, ja jopa Elli innostui menemään kiitolaukkaa. Maastoilun jälkeen Elli oli ihan hikinen, mutta Amsulla menin vielä kentälle. Todella tuulinen ilma sai sen säpsyilemään, mutta lopulta se malttoi mennä ihan hyvin. Menin sileällä, mutta ravissa ja laukassa tein puomi ja kavaletti harjoituksia. Lopuksi laukkasin ympyrällä mennen samalla kavaletin, jonka edessä ja takana oli puomit. Amsu malttoi pitää laukan tasaisena, ei sekoillut askelissa ja tuli aina oikeassa laukassa alas. Vantsu teki samoja harjoituksia ja sekin malttoi mennä ihan kivasti. Vauhti ei kiihtynyt aivan liikaa kavaleteista huolimatta. Ensi viikolla taas vuorossa hyppäilyä ja muuta kivaa. Tänään oli ilma niin surkea, etten saanut ketään kuvailemaan. Pitäisi olla aina mukana joku kiva ihminen kuvailemassa.

Irtojuoksutusta tammikuussa, Amsu ja osa Ellistä

Irtojuoksutus, edessä Elli ja taustalla Vantsu

 Koirat saivat tänään superväsyttävää umpihankitreeniä, kun käytiin niiden kanssa kävelemässä pellolla traktorin jälkiä pitkin. Pojilla oli taas sellainen vauhti ja leikkiminen. Vähän ajan juoksemisen jälkeen alkoi molempia väsyttää, mutta hiekkatiellä jaksoi taas juosta, kun ei ollut korkeaa hankea.

Video viime vuoden puolelta Niken opetuksesta karvaleluun. Se lähtee aivan innoissaan lelun perään ja kiinni saadessa ravistelee sen "hengiltä". Lucalla on tärkeä tehtävä olla mukana opetuksessa! Videossa mukana miun kamala ääni höpisemässä, suosittelen lämpimästi katsomaan ilman ääniä! :)

Viikon hevosteluja ja koiruuksia

Tällä viikolla ehdin hyvin ratsastella ja ilmatkin alkavat olla taas vähän paremmat hevosteluihin. Tiistaina tein molemmilla tammoilla kontrolliharjoituksia puomeilla ja kavaleteilla. Vantsu meni nätisti, eikä kuumentunut edes pahemmin. Jopa laukkapuomit meni nätisti, kun välillä se tuppaa lähtemään heti puomejakin nähdessään. Amsulla tein samat harjoitukset, ensin ajattelin vähän helpottaa kaarevalla uralla olleita laukkapuomeja Amsulle, kun sen tasapaino laukassa ei vielä ole kuin Vantsulla. En kuitenkaan vaihtanut puomien paikkoja, ja Amsu yllätti miut ihan täysin! Se meni ihanasti ja pysyi hyvin tasapainossa.

Vantsu tammikuussa 2012

 Torstaina treenasin Vantsulla ravi-pysähdys-ravi ja käynti-laukka-käynti siirtymisiä, väistöjä ravissa ja lopuksi vastalaukkaa. Vantsukin yllätti miut, nimittäin se selvitti kolmikaarisen kiemurauran kokonaan samassa laukassa molempiin suuntiin. (Siis keskimmäinen kiemura mentiin vastalaukassa.) Ihmeen hyvin se selvisi ja muutaman loppuun ottamani surkeen hypyn jälkeen totesin keskittyväni Vantsulla enemmän siihen kouluun... Tamma kuumenee ihan liikaa heti muutamasta esteestä, alottaa sen puolipysty/sivuloikka hyppelyn ja hyppii miten sattuu jalat roikkuen esteitä päin. Ehkä se koulu sopii sille kuitenkin paremmin. Amsulla nostelin myös laukkaa käynnistä ja se alkoi sujua, kun on lihaksia tullut enemmän. Vastalaukat jätin kuitenkin vielä pois. Lopputreenin kruunasi sarjan hyppely ja siinäkin Amsu meni nätisti ja laukka pysyi melko rauhallisena esteitten jälkeenkin. (Ainakin muutaman laukkaympyrän jälkeen :)

Videossa Amsun jonkin asteista avotaivutusyritystä muutaman viikon takaa. Kuvakulma on aika susi, kun se ei ole suoraan edestäpäin vaan sivummalta.

Koirat oli torstaina mukana ja käytin niitä hiekkatiellä sekä pellolla samalla, kuin kävelin Vantsulla ilman satulaa. Luca näytti Nikelle mallia, ja Nikekin oppi äkkiä pysyttelemään Vantsun vierellä, ei takana. Onneksi Vantsu ei välitä koirista ollenkaan, mutta on silti hyvä, että ne seuraa hevosta vierellä. Ensin Nikeä vähän jännitti, mutta kun se huomasi, että tiputin välillä selästä raksuja maahan, niin johan se alko silmät kirkkaina seuraamaan ihan vieressä!

 Luca sai hetkeksi kaulaansa huivin, ja Nike vanhan paidan :) Pojat näytti niin söpöltä, että piti ottaa kuva. Kumpikaan ei kyllä oikeasti käytä mitään vaatteita, mutta Sami koitti lämmittäisikö vanha paita Nikeä pakkasilla!

Huomasin eilen, että Nike on ihan hulluna vetoleikkeihin. Luca kanteli vetolelua suussaan ja Nike innostui nappaamaan siitä kiinni. Kohta ne muriskin jo hurjasti ja veti kilpaa. Nike on jo niin paljon vahvempi, että se veti Lucaa perässään. Luksun auktoriteetti on vielä sen verran vakuuttava, että vaikka se hävisi vetoleikin, niin ei sen tarvinnut kuin haukahtaa Nikelle, ja Niksu-parka tiputti lelun suustaan.

Toivottavasti saisin viikonloppuna jonkun taas kuvaamaan vähän ratsasteluja, niin saisi taas vähän uutta materiaalia laittaa tänne blogiin. Tylsistyttää itteäänki nää vanhat kuvat!

Erikoispostaus videon kera

Kerrankin oli kamera mukana Joutsenossa ja sain napattua muutaman videonkin. Ketään en saanut kuvaamaan ratsastusta, mutta muutaman videon pätkän ehdin ottamaan ennen kuin akku loppui kylmyyden takia kamerasta.

Ekana vähän kuvaa koirien riehumisesta metsässä. Pojilla oli hauska hippaleikki!

Amsulla tein tänään aika paljon taivutteluja ja väistöjä. Lopuksi otin muutaman hypyn yksittäisille esteille ja hyppääminen Amsulla tuntui taas niin helpolta. Lopuksi menin sillä vielä pellolle vähän ravailemaan ja laukkaamaan. Kevyesti se tuntui kulkevan vielä hyppyjen jälkeenkin umpihangessa. Vantsulla taas oli lumitreeni päivä, kun viikolla se tuntui menevän jotenkin pitkästi ja löysästi. Pellolla hangessa pyysin sitä ensin menemään ravissa ja laukassa ihan kunnolla työskennellen ja lopuksi sitten kevyemmin laukkaa kevyessä istunnassa ja kevyttä ravia. Hyvin sekin kulki ja hiki tuli niin hevoselle kuin ratsastajallekin.

Amsun hyppyvideota en jostain syystä saanut tänne ladattua, joten laitan sen myöhemmin. Kuvan laatu on aika huono, kun otin sen videosta. Amsu on kuitenki ihana, se hyppää nykyään 95cm kokoisia esteitä ihan sen tuntuisesti, ettei tunnu missään. Ratsastaja on niin innoissaan upeesti hyppäävästä ponista, että kevytistunta on kuin 120cm esteellä!

Vihdoin hevosteluja pienemmässä pakkasessa

Vihdoin pakkanen laski ja pääsi taas kunnolla hevostelemaan. Kävin eilen Joutsenossa ratsastamassa pitkästä aikaa oikein kunnolla molemmat tammat. Oli ihana ratsastaa "vain" - 10 asteen pakkasessa ja kenttäkin oli hyvässä kunnossa.

Amsulla menin ensin pidempään kunnon työskentelyä, ja vaadin siltä joka askellajissa itsensä kantamista. Se kulkikin aivan mahtavasti melkeimpä heti alusta asti. Avoväistö alkaa sujua jo ihan mukavasti ja käynnissä tuli jo muutama melko kiva ristiaskel pohkeenväistössä. Ravissa se kulki tosi hyvin, ja laukkakin alkoi jo tuntua mukavalta. Amsu oli ihana! Sileällä työskentelyn jälkeen tein kontrolliharjoituksia kavaleteilla ja esteillä. Vauhtia tuli vähän lisää, muttei liikaa. Se alkaa jo hyvin jaksaa kantaa itsensä pidempiä aikoja ja kaikissa askelejeissa.

Amsu LaSeR:in seurakilpailuissa 2010. Kuva: Ilona Jalkanen

Vantsulla tein vielä enemmän kontrolliharjoitusta puomeilla ja kavaleteilla. Ensin menin ravissa ja olin jo melkein huolissani, kun vauhti ei kiihtynyt niin kuin yleensä heti muutaman hypyn jälkeen. Jopa laukassa sai mennä monta kertaa harjoitusta, ennen kuin Vantsu alkoi kuumua ja painaa kädelle. Saattoi vaikuttaa se, että tein kaikki harjoitukset kaarevilla urilla, jolloin se ei voinut kiihdyttää ihan yhtä paljon kuin suoralla. Vantsukin toimi tosi kivasti ja ratsastuksen jälkeen oli tosi hyvä fiilis.

Vantsu LaSeR:in seurakilpailuissa 2010. Kuva: Ilona Jalkanen

 Harmi, kun en ole saanut pitkään aikaan ketään kuvaamaan, joten ei ole mitään uusia kuvia laittaa blogiin. Pitäisi olla aina joku kiva ihminen mukana kuvailemassa. Alla olevassa kuvassa on surkea laatu, mutta tilanne oli niin söpö, kun pojat nukkuivat yhdessä samalla sohvalla, että oli pakko ottaa kuva ja laittaa tänne.

Pakkanen jatkuu

Hurjan kova pakkanen jatkuu edelleen, joten ratsastelut on jäänyt. Perjantaina käytiin pikaisesti Joutsenossa ja tarkenin juuri ja juuri käydä kävelemässä molempien hevosten kanssa. Ilma oli niin kylmä, etten viitsinyt hengästyttää hevosia ollenkaan, joten menin molemmilla ilman satulaa toppaloimen kanssa pellolla hangessa kävellen. Kylmyys teki hevosista aika säpäköitä, ja molemmat yrittivätkin tarjota käynnin sijaan passagea. (Vantsu lähinnä talliinpäin, se tahtoi vaan äkkiä takaisin sisälle!) Ratsastaja oli vajaan puolen tunnin (per hevonen) kävelyiden jälkeen niin jäässä varpaista naamaan saakka, että ajattelin jo tulevani uudestaan kipeäksi. Maisemat oli kyllä kylmyydestä huolimatta upeat; kuu paistoi niin kirkkaana, että jopa varjokin näkyi, aurinko laski ja värjäsi taivaan lännestä ihanan puna-oranssi-kelta-vihreä-siniseksi.

Talven hauskuuksia - Elli pulkka-ponina!

 Koirat taas näytti siltä, ettei pakkanen haittaa, ku saa vapaana juosta. Luca sai hirmuisen pentuhepulin ja juoksi täyttä vauhtia ympäriinsä. Jopa Nike katsoi Lucaa sen näköisenä, ettei sekään ymmärtänyt mikä isoveljelle tuli! Pitkään ei edes koirat juosseet vapaana tällä kertaa, kun pakkanen alkoi jo nousta (vai sanotaanko se laskea?) yli -25 asteeseen.

Näillä keleillä kaipaa aina, että voi kun olisi maneesi, ja mielellään lämmitetty sellainen... Toisaalta tilanne voisi olla huonompi, nyt on sentään käytössä uusi, ihana kenttä vanhan pienen upottavan suon tilalla. Niillä mennään, mitä on!

Kamala pakkanen

Huh, miten kamala pakkanen on edelleen. Yli viiden asteen pakkanen on miun mielestä aivan epäinhimillistä, mutta yli 20 on jo sitten ihan toinen asia. Onnistuin vielä tulemaan hieman kipeäksi, luultavasti kun olin hulluna lenkillä maanataina hiukan liian kovassa pakkasessa. No, kuten arvata saattaa, kurkkuhan siitä tulee kipeäksi ja yskäkin vielä. Toivottavasti ei montaa päivää menisi kipeänä, nyt on nimittäin sellainen into taas ratsastelemaan.
Alkuviikosta kerkesin käydä Joutsenossa, ja Amsu oli NIIII-IIN super! Menin sillä kentällä, ja jo heti alkulämmittelyssä se malttoi kulkea nätisti. Jopa laukat sujuivat hyvin molempiin suuntiin ilman turhia kiihyttelyjä ja lapa edelle puskemista. Taisi kuitenkin viime viikon hankitreenailut väsyttää. Ratsastuksen loppuun tein vielä pienen hyppytreenin, ensin 65-85 senttisiä esteitä, ja lopuksi vielä useamman kerran 95cm. Kun viimeisetkin hypyt sujuivat ilman mitään ongelmia, kokeilin nostaa yhden esteen vielä 105 korkeuteen. Tyttö meni heti empimättä puhtaasti yli, joten tehtiin samalla Amsulle uusi korkeusennätys. Olin ihan onnessani; lumisella kentällä, ratsastajalla vaateita pakattuna päällä kömpelyyteen asti, ja ilman ongelmia yli. Hyppäsin korkeimman esteen vain kahdesti, ja vielä viimeiseksi pieni okseri loppuveryttelyksi.  Amsu, mamman mussukka <3
Alla olevassa kuvassa ratsastaja on "hieman" niskassa kiinni, mutta kuvan ottamisen aikaan Amsu vielä vierasti sarjaesteitä, joten ratsastaja joutui vähän puskemaan ponia eteenpäin.

Kilpailut Kiwigolla 1.10.2011, Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsulla oli kevyempi päivä, pelkkää juoksutusta. Se on kyllä maailman helpoin hevonen juoksuttaa, kun sitä ei tarvitse pahemmin patistaa eteenpäin. Ihan mallikkaasti se meni, ja lopuksi laitoin ympyrälle pienen kavaletinkin. Toivottavasti nämä pakkaset vähän hellittäisivät, niin pääsisi taas kunnolla ratsastelemaan. Tälläisella yli -20 ateen pakkasella ei kovin paljoa voi hevosia työstää. Varsinkin, kun noi meidän molemmat ponit on tuollaisia aavikkokirppuja, ettei ne kestä kovia pakkasia. Kylminä päivinä niille riittää hyvin muutaman tunnin ulkoilu paksuissa toppaloimissa kaulakappaleiden kera. 

Odotan jo innolla kevättä, parempia ratsastussäitä ja tulevia kilpailuja. Haaveena olisi saada ensi kesänä oma traikku, niin matkat kisoihin sujuisi huomattavasti helpommin. Ärsyttävää joka kerta soitella ja vuokrata koppia, vaikkei kovin usein kisoissa edes käydä. Ja muutenkin kilpailut on tälläiselle "puskaratsastajalle" pääasiassa hauskaa ajanvietettä ja kiva tapa nähdä, mitä on hevostensa kanssa saanut aikaan.

Seuraavassa kuvassa hymyillään leveästi maailman surkeimman, hylkäykseen päättyneen 80cm radan jälkeen. Ei se niin vakavaa ole! Eikä varsinkaan ikinä hevosen syytä, vaikka valitettavasti sitäkin näkee kilpailuissa, että pettynyt ratsastaja suorituksensa jälkeen purkaa pahan mielen hevoseen.

Kilpailut Kiwigon tallilla 1.10.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

 Koirien kanssa on myös pakkasten vuoksi jäänyt lenkit normaaleja lenkkejä lyhyemmiksi. Nikelle tulee vielä melko nopeasti kylmä, kun ei ole vielä niin paksua karvakerrosta. Vapaana juostessa Nikekin pärjää vähän kauemmin, mutta remmilenkeillä pelkkä kävely ei pidä sitä tarpeeksi lämpimänä. Luca taas näyttää siltä, ettei se ole edes huomannut, miten kylmä ulkona on. Sillä on niin paksu turkki ja paljon pohjavillaa karvassaan, että se pärjää kovemmallakin pakkasella. Tassut tosin Lucallakin meinaa välillä jäätyä, jos joutuu olemaan paikoillaan lenkillä.

Lucaa ei palele edes lumessa maatessa