Kamala pakkanen

Huh, miten kamala pakkanen on edelleen. Yli viiden asteen pakkanen on miun mielestä aivan epäinhimillistä, mutta yli 20 on jo sitten ihan toinen asia. Onnistuin vielä tulemaan hieman kipeäksi, luultavasti kun olin hulluna lenkillä maanataina hiukan liian kovassa pakkasessa. No, kuten arvata saattaa, kurkkuhan siitä tulee kipeäksi ja yskäkin vielä. Toivottavasti ei montaa päivää menisi kipeänä, nyt on nimittäin sellainen into taas ratsastelemaan.
Alkuviikosta kerkesin käydä Joutsenossa, ja Amsu oli NIIII-IIN super! Menin sillä kentällä, ja jo heti alkulämmittelyssä se malttoi kulkea nätisti. Jopa laukat sujuivat hyvin molempiin suuntiin ilman turhia kiihyttelyjä ja lapa edelle puskemista. Taisi kuitenkin viime viikon hankitreenailut väsyttää. Ratsastuksen loppuun tein vielä pienen hyppytreenin, ensin 65-85 senttisiä esteitä, ja lopuksi vielä useamman kerran 95cm. Kun viimeisetkin hypyt sujuivat ilman mitään ongelmia, kokeilin nostaa yhden esteen vielä 105 korkeuteen. Tyttö meni heti empimättä puhtaasti yli, joten tehtiin samalla Amsulle uusi korkeusennätys. Olin ihan onnessani; lumisella kentällä, ratsastajalla vaateita pakattuna päällä kömpelyyteen asti, ja ilman ongelmia yli. Hyppäsin korkeimman esteen vain kahdesti, ja vielä viimeiseksi pieni okseri loppuveryttelyksi.  Amsu, mamman mussukka <3
Alla olevassa kuvassa ratsastaja on "hieman" niskassa kiinni, mutta kuvan ottamisen aikaan Amsu vielä vierasti sarjaesteitä, joten ratsastaja joutui vähän puskemaan ponia eteenpäin.

Kilpailut Kiwigolla 1.10.2011, Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsulla oli kevyempi päivä, pelkkää juoksutusta. Se on kyllä maailman helpoin hevonen juoksuttaa, kun sitä ei tarvitse pahemmin patistaa eteenpäin. Ihan mallikkaasti se meni, ja lopuksi laitoin ympyrälle pienen kavaletinkin. Toivottavasti nämä pakkaset vähän hellittäisivät, niin pääsisi taas kunnolla ratsastelemaan. Tälläisella yli -20 ateen pakkasella ei kovin paljoa voi hevosia työstää. Varsinkin, kun noi meidän molemmat ponit on tuollaisia aavikkokirppuja, ettei ne kestä kovia pakkasia. Kylminä päivinä niille riittää hyvin muutaman tunnin ulkoilu paksuissa toppaloimissa kaulakappaleiden kera. 

Odotan jo innolla kevättä, parempia ratsastussäitä ja tulevia kilpailuja. Haaveena olisi saada ensi kesänä oma traikku, niin matkat kisoihin sujuisi huomattavasti helpommin. Ärsyttävää joka kerta soitella ja vuokrata koppia, vaikkei kovin usein kisoissa edes käydä. Ja muutenkin kilpailut on tälläiselle "puskaratsastajalle" pääasiassa hauskaa ajanvietettä ja kiva tapa nähdä, mitä on hevostensa kanssa saanut aikaan.

Seuraavassa kuvassa hymyillään leveästi maailman surkeimman, hylkäykseen päättyneen 80cm radan jälkeen. Ei se niin vakavaa ole! Eikä varsinkaan ikinä hevosen syytä, vaikka valitettavasti sitäkin näkee kilpailuissa, että pettynyt ratsastaja suorituksensa jälkeen purkaa pahan mielen hevoseen.

Kilpailut Kiwigon tallilla 1.10.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

 Koirien kanssa on myös pakkasten vuoksi jäänyt lenkit normaaleja lenkkejä lyhyemmiksi. Nikelle tulee vielä melko nopeasti kylmä, kun ei ole vielä niin paksua karvakerrosta. Vapaana juostessa Nikekin pärjää vähän kauemmin, mutta remmilenkeillä pelkkä kävely ei pidä sitä tarpeeksi lämpimänä. Luca taas näyttää siltä, ettei se ole edes huomannut, miten kylmä ulkona on. Sillä on niin paksu turkki ja paljon pohjavillaa karvassaan, että se pärjää kovemmallakin pakkasella. Tassut tosin Lucallakin meinaa välillä jäätyä, jos joutuu olemaan paikoillaan lenkillä.

Lucaa ei palele edes lumessa maatessa