Loma!

Kyllä on ollut ihana olla pitkästä aikaa lomalla. Muutama työvuoro on vielä töitä ennen uuttavuotta, mutta sitten jatkuu vielä loma ennen kuin opiskelu taas jatkuu. Opinnoissa pitäisi alkaa keksimään opinnäytetyön aihetta ja saada sitä ensi kesänä tehtyä. Sitten voisikin jo syksyllä/talvella valmistua. Ei enää paljoa opintoja onneksi jäljellä.

Aamulla on ihana nukkua vähän pidempään, ja sitten lähteä koirien kanssa aamulenkille ilman kiirettä, että myöhästyy koulusta. Nyt ollaan taas vietetty aikaa Joutsenossa hoitamassa hevosia ja "vahtimassa taloa", kun meikäläiset on sukulaisilla Kotkassa. Hevostenkin kanssa on kerennyt tekemään vähän kaikkea. Tiistaina menin Vantsulla aamulla ennen töitä. Menin vähän perusratsastelua, ja kun se meni hyvin, hyppäsin vielä lopuksi yhden askeleen sarjaa; 65cm ja 85cm. Tuntui ihan mukavasti etuosa nousevan aina ensimmäisen esteen jälkeen.

Keskiviikkona kenttä oli sen verran kova, kun oli hieman pakkasta, että sekä Vantsu että Amsu menivät vain koulua. Tein avoväistöä molempiin suuntiin, ja Vantsu jaksoi hyvin kantaa itsensä. Amsukin meni ihan kivasti, vaikka se ei vielä montaa kertaa olekaan väistöjä mennyt. Pohkeenväistön tein Vantsulla käynnissä ja ravissa, mutta Amsulla vain käynnissä. Amsukin ymmärsi jo aika hyvin mitä sen piti tehdä, ja muutama ihan kiva ristiaskelkin tuli.

On tästä onneksi vähän edistytty! Amsu ensimmäisissä kilpailuissa 2009. Kuva Saara Seppänen

Tänään taas kenttä oli paremmassa kunnossa, kun ei ollut enää pakkasta. Amsu ja Vantsu molemmat harjotteli esteen päällä laukan vaihtoa, ja hyvin meni. Molemmat tuli aina oikeassa laukassa alas. Esteet pidin kuitenkin pieninä, koska kenttä oli joistakin kohdista vähän kovempi.

Niken perus nukkuma-asento kotona sohvalla.

Koirat on ollut välillä mukana ruokkimassa hevosia, ja Nike varsinkin tykkää tallissa käymisestä hirmu paljon. Pihallakin se juoksee usein tallin ovelle odottamaan, ollaanko menossa sinne. Yhtenä päivänä käytiin huvikseen Huhtiniemen kentällä, ja kokeilimme laittaa Niken karvareuhkalelun pitkään naruun. Nike lähti heti jahtaamaan karkuun menevää karvalelua ja kun sai sen kiinni, "tappoi" sitä innoissaan. Kehuimme Nikeä paljon, ja lelu taas mystisesti katosi ennen kuin Niken mielenkiinto sitä kohtaan loppui. Lucan kanssa tein tänään pihalla vapaana muutaman kerran "seuraa" -harjoitusta. Tosi hienosti se käveli vierellä silmiin katsoen, ja kun pysähdyin, Luca kävi istumaan vierelle. Se on ihana täällä maalla, kun maailman parhaat tyttökoirien hajut ei sekoita sen päätä. Täällä se käyttäytyy vapaanakin hyvin, eikä lähde kauas.

Luksu

 

Niksu

Hyvää joulua!

Kyllä on ollut ihana viettää joulua ja lomaa! Jouluaattona heti aamulla lähdettiin koko porukalla Joutsenoon viettämään joulua. Ihana yllätys odotti pihalla aamulla; yön aikana oli satanut kymmenisen senttiä lunta! Tuli sittenkin valkoinen joulu. Heti tuli ihan jouluinen olo. Joutsenossa heti ensimmäiseksi koirat pääsivät riehumaan pihalle ennen jouluateriaa ja joulun vieton aloittamista.

Luca ja keppi

 

  Pojat kävi taas juoksemassa pellolla ja metsässä. Nike on oppinut hyvin jo juoksemaan metsässä, se loikkii ketterästi risujen ja mättäiden yli. Nike on niin kova ruuan perään, että sitä pitää välillä kehottaa juoksentelemaan. Se mielellään vain kävelisi vieressä ja tuijottelisi herkkuja toivoen. 

Illalla kävi jopa joulupukki ja koirat osasivat ottaa rauhallisesti. Nike kävi vaan nuuhkaisemassa ja jatkoi nokosia. Lucaa vähän epäilytti, mutta nätisti sekin käyttäytyi. 

Jäätiin Joutsenoon yöksi, ja tänään oli vielä ihanampi ilma kuin eilen. Viitisen astetta pakkasta ja aurinko paistoi! Niin pitkään on ollut sateista ja harmaata, että auringon haalea paiste vähän puiden yläpuolella oli upea ilma. Lähdin nauttimaan mahtavasta ilmasta ratsastaen pellolle. Ilma oli tuntuvinaan niin kylmältä, että laitoin aivan liikaa päälle ratsastamaan. Menin laiskasti ilman satulaa, mutten antanut hevosten vain lönkötellä. Amsulla oli niin paljon energiaa, että sitä piti ensin pitää melko tiukassa kontrollissa, kun se yritti vähän heitellä päätään ja kiihdytellä. 

Amsulla nousee jo takajalatkin ihan kivasti.

Vähän ajan energian kulutuksen jälkeen Amsu kuitenkin rauhottui ja malttoi mennä ihan kivasti. Oli ihana ratsastaa pellolla auringossa! 

Myös koirat pääsivät nauttimaan ilmasta, kun ratsastuksen jälkeen lähdettiin vielä niiden kanssa pidemmälle lenkille.  Muutaman kivan kuvankin sain napattua koirista, kun aurinko vielä hieman pilkisti. 

Tallin edessä kökötti punatulkku.

Joulu lähestyy!

Opiskelun ja töiden ohella joulukuu on kulunut ihan ennätysvauhtia! Nyt on onneksi vihdoin tentit tentitty, ja vähän helpottaa, kun tarvitsee vain käydä töissä. Edes viime viikonloppuna ei kovin paljoa ehtinyt puuhata eläimien kanssa, kun lauantai koko päivä meni töissä. Töissä on ollut sellanen hässäkkä, että huh.

Lauantaina, kun pääsin illalla töistä, lähdettiin viemään koiria koirapuistoon. Nike sai tällä viikolla 16 viikkoisen rokotuksen ja pääsi nyt ensimmäisen kerran koirapuistoon. Luca oli tapansa mukaan ensin vähän innoissaan muista koirista, mutta unohti ne aika äkkiä, kun sen piti taas kiertää merkkaamassa itselleen kaikki puiston puut. Tosi nätisti se tuli huudettaessa luokse ja antoi ottaa kiinni. Hyvä, että se alkaa vihdoin oppia kuuntelemaan, vaikka olisi miten mielenkiintoisia hajuja haisteltavana.

Luca iloisena tallissa

Nike oli tosi nätisti koirapuistossa. Ensin piti vähän varovasti katsella muita koiria miun selän takaa, mutta sitten uskalsi jo mennä tutustumaan. Nike uskalsi leikkiä Lucan kanssa juoksuleikkejä, ja kävi aina vähän väliä miun ja Samin luona hakemassa herkkuja taskusta. Jonkin aikaa kiihdyteltyä vauva ei jaksanu enää juoksennella, vaan istuskeli vaan ja katteli tarkkana muita. Tosi hienosti käyttäytyi ensimmäiseksi kerraksi, eikä onneksi yhtään pelännyt toisia koiria.

Nike hassusta kuvakulmasta

Sunnuntaina oli taas käynti Joutsenossa. Amsun kanssa kävin maastoilemassa, vaikka keli oli aika kamala. Tuuli tosi kovaa ja vettä satoi. Amsu meni ihan hyvin, mut miun pitäis käydä sen kanssa useammin yksin maastossa. Se käy niin usein vaan Vantsun mukana, että yksinään ollessa se on vähän hassu. Lauantaina se pelkäs lumikasoja ja muita yhtä vaarallisia asioita. Laukassa sitä pitää vähän ajaa eteen, kun muuten se saattaa tehdä äkkipysähdyksen huomatessaan jotakin tosi pelottavaa. Hyvin sillä on kunto noussut, kun laukkailusta huolimatta sille ei tullut yhtään hiki. Vantsulla menin kentällä vähän koulua. Kertasin molempiin suuntiin avoväistön ja Vantsu taipu ihan hyvin, varsinkin vasemmalle meni nätisti puskematta lavalla. Tein myös pohkeenväistön molempiin suuntiin useamman kerran, tosin vaan käynnissä. Sekin sujui tosi hyvin! Menin aika pitkään laukkatyöskentelyä ja yritin saada Vantsusta irti oikein ison ja pyöreen laukan. Laukkailun jälkeen rouva oli aika hikinen ja mentiin loppukäynneille hiekkatielle.

Amsu, Vantsu ja Elli. Vantsun kavio näyttää tosi oudolta, ei se ihan noin hurjan muotoinen ole oikeasti!

Amsun kanssa miun pitäs panostaa enemmän välillä kouluun, kun ollaan keskitytty aika paljon esteisiin ja pelkkään laukkaan. Avoväistön ja pohkeenväistön harjottelua pitäs tehä useammin... Se auttais tosi paljon muuhunkin tasapainoon ja taipumiseen. En löytänyt koneelta mitään hyvää talvista kuvaa, vaan laitoin nyt kesäisen kuvan laitumelta vuodelta 2009. Melkein kävin itkemään, kun muistin , että Amsulla oli oikeasti noin pitkä nätti harja.  Tyttö hankas sen ötökänpuremien takia pois ja miun oli pakko leikata sille poikamainen siiliharja...

Sunnuntaina ratsastuksen jälkeen kävin koirien kanssa kävelemässä pellolla, eikä tietenkään ollut kameraa mukana. Ihan kuin olisi ollut Englannin nummilla, kun käveli mäkistä peltoa ja vettä satoi. Koirilla oli taas niin hauskaa juoksennella pitkin peltoa. Nike vaani Lucaa ja teki yllätyshyökkäyksiä sen kimppuun. Luca puolestaan kierteli ja kaarteli ja juoksi aina tahallaan Niken vierestä, että se lähtisi perään jahtaamaan.
Niken karva on jo hyvää vauhtia vaihtumassa aikuiskarvaan. Se on huvittavan näköinen, kun selkärangan kohdalla on sileää ja kiharaa aikuiskarvaa, mutta kyljet ovat vielä mattapintaisessa pentukarvassa. Kohta voikin jo alkaa katsella pentunäyttelyitä lähialueelta. Olisi kiva käyttää Nikeä näytteyissä, kun Lucalla harmiksi nousi ne korvat pystyyn.

Luca pentunäyttelyissä Mikkelissä 1.8.2010

Viikonlopun hevosteluja

Ja taas meni viikonloppu, yllätys, Joutsenossa. Oltiin koko porukka lauantaista sunnuntaihin yötä meikäläisillä ja Nike oli ensimmäistä kertaa yötä poissa kotoa. Hyvin kuitenkin näytti nukuttavan kun nukkui samassa huoneessa muitten kanssa. Piti vaan päästää nojatuoliin nukkumaan, kun lattia oli vaavin mielestä liian kova, eikä siinä voinut nukkua. Kotona kyllä koirat saa olla sohvilla, (muttei sängyssä) mutta Luca on jo oppinut siihen, ettei kylässä saa mennä sohvalle.

Nike nukkuu sohvalla noin kolmikuisena

 Lauantaina sekä Amsu että Vantsu liikkuivat kentällä ja molemmat meni hyvin. Vantsu ei enää pariin päivään ollut ontunut ravissakaan, joten jalka oli parantunut hyvin. Vantsu onnistuu aina kolhimaan itseään, mutta onneksi tällä kertaa ei ollut käynyt kummempia. 

Päivällä ja illalla kävimme koirien kanssa kävelyllä pellolla ja metsässä. Taas oli sellainen meno päällä, että huh! Nike saa jo Lucan kiinni ulkona nopeilla spurteilla, muttei jaksanut pienessä hangessa juosta pitkään sen perässä. Luca riehui pallo suussaan ja juoksi innoissaan ympäri peltoa, ja Nike taas tyytyi juoksentelemaan välillä ja tuli aina heti takaisin vierelle kyttäämään jos saisi jotakin hyvää taskusta. 

Pojat juoksevat rallia tallin takana

Vielä myöhemmin illalla näki hyvin käydä koirien kanssa pellolla, kun kentän valot laittoi päälle. Oli kuitenki kello jo sen verran, ettei metsään enää lähdetty, kun ihan naapurikylistä on sudet käyneet nappaamassa koiria pihasta aina silloin tällöin. 

Sunnuntaina ehdin pitkästä aikaa ratsastaa molemmat hevoset ihan ajan kanssa, ja vielä valosaan aikaan! Nyt joulukuun ajan on aika ollut niin vähissä, kun olen koulun ohessa käynyt myös töissä Alkossa. Ei ole ollut pahemmin vapaa-ajan ongelmia. Onneksi koirilla on ollut hoitaja kokoajan kotona, kun avokin opiskelu alkaa vasta tammikuussa. Muuten olisi mahdotonta olla yhteen putkeen poissa kotoa aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Onneksi jouluna on vapaata, ja tammikuussa ehdin pitää hetken lomaa, kun työsopimus loppuu ja koulu jatkuu vasta loppiaisen jälkeen.

Sunnuntaina oli siis vuorossa esteitä Vantsulla, ja se meni yllättävän hyvin. Nyt kun kenttä on suurempi, on ihana hypätä kun voi hypätä myös rataa. Vanhalla pikkukentällä radan hyppääminen (Vantsun vauhdilla) oli oikeastaan mahdotonta. Pidin esteet melko pieninä, noin 70 senttisinä, kun Vantsulla ei ole vähään aikaan isompia hypätty. Rouva malttoi vähän jopa keskittyä ja odottaa, eikä hyppinyt kovin pahoja laaka-hyppyjä.

Vantsu kilpailuissa 28.8.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

Amsulla menin sunnuntaina koulua ja tyttö malttoi mennä tosi hyvin. Ravissa taipui nätisti ja kulki pienillä avuilla. Kentällä oli reilu 10 senttiä lunta, ja sen huomasi, kun Amsulla meinasi laukassa loppua puhti kesken.

Sen verran enemmän joutui nostelemaan hangessa jalkojaan, että olikin tavallista rankempaa. Tulipahan hyvää treeniä lihaksille. Pienellä sisäpohkeen kannustuksella Amsu jaksoi tehdä laukkatyöskentelyt loppuun, ja loppukäynneille mentiin hiekkatielle. Ratsastuksen jälkeen tyttö oli ihan hikinen. Tulin oikein hyvälle tuulelle ratsastuksen jälkeen, ja aloin jo innolla odottamaan ensi kevättä. Tuli jopa sellainen ajatus mieleen, että haluan ensi kesänä kokeilla Amsulla jotakin koulukilpailuja! Koskaan en ole koulukisoihin osallistunut, lähinnä sen takia, että Vantsun kanssa ajatus koulukisoista ei ole tullut mieleen. Kotona se kyllä osaa jos vain viitsii, mutta vieraassa paikassa se muuttuu vielä enemmän sekopäisemmäksi(jos se edes on mahdollista) ja stressaa niin paljon, ettei varmaan suostuisi menemään käyntiä ollenkaan, vaan esittäisi tuomareille jonkin sortin passage-sivuhyppy-puolipysty-loikkimista. Amsu puolestaan osaa ottaa kisoissakin rennosti.

Amsu kilpailuissa 28.8.2011. Kuva:Vilma Rouhiainen

Itsenäisyyspäivä

Lunta tuli vihdoin! Itsenäisyyspäivän aamuna oli maassa niin paljon lunta, ettei vielä tänä talvena ole nähty! Onneksi oli vapaapäivä, ja pääsin heti aamusta lähtemään koirien kanssa Joutsenoon.
Hevoset oli järjestänyt vähän ohjelmaa maanantaina. Hevoset oli tullu tarhan aidasta läpi ja juoksenteli ympäri pihaa. Onneksi pikkuveli oli kotona ja kävi kauraämpärin kanssa metsästämässä ne talliin.

Tästä kohdasta oli koko aita maassa, ainoastaan alin riuku oli säilynyt ehjänä.

Veikkaisin, että Amsu on riehunu tarhassa samalla tavalla ku laitumella, eikä jarrut olekaan pitäny kun aita on tullu vastaan. Toinen vaihtoehto on myös Elli, joka on yrittäny kurkotella muutamia vihreitä ruohonkorsia aidan toiselta puolelta ja jotenki onnistunut rikkomaan aitaa sen verran, että on mahtunu survoutumaan ulos tarhasta. Ja sitten Amsu on tullu perässä ja rikkonu loput aidasta. Amsu on sellanen, että kun sen paras kaveri Elli menee jonnekin, tulee Amsu aina perässä.

Epäilty numero yksi

Koirat oli ihan täpinöissään lumesta, varsinki Luca. Lucalla tais olla vihdoin sopiva ulkona karvojensa kanssa! Pojat sai taas juoksennella vapaana pelloilla, ja vauhtia riitti. Ihan uskomatonta miten nopeasti Nike kasvaa. Ensi viikolla on jo aika mennä 16 viikkoisen rokotukseen. Tuntuu kuin se olisi ihan vasta äsken tullut meille.

Luca nauttii lumesta (ja pallo on taas mukana)

Nike tarkistaa onko lumi syötävää

Ensin Nikestä oli vähän outoa, kun lunta oli tullut niin paljon. Se ei oikein tiennyt mitä sille tekisi. Eikä lumella todellakaan voinut istua, sehän oli ihan liian kylmää! Piti vain säälittävänä kyykkiä takajalkojen varassa.

Vantsu ja kikkurainen talvikarva

Kenttä oli edelleen hyvässä kunnossa, ja pystyin tekemään Amsun kanssa hyvän estetreenin. Kyllä on ilo hypätä hevosella, jolla toimii jarrut myös esteiden jälkeen. Vantsuun kun on tottunut, niin hidastava ja pidätteitä kuunteleva poni on ihan luksusta. Amsulla on parantunut keskittyminen hypätessä, nyt se hakeutuu esteille, eikä tee enää pahemmin ohi juoksemista. Myös jaloistaan se on niin varovainen, ettei pudotuksia usein tule. Loistoponi! Vantsulla olisin treenannut myös, mutta huomasin vasta ravissa, että se ontui hieman toista etustaan. Käynnissä oli ihan puhdas, eikä ulkoisesti jalassa ollut mitään, mutta ravissa aristus tuli esiin. Se on varmaan satuttanut jalkansa tarhasta karkaus episodissa. Tosi Vantsun tuuria. Jostain syystä se on aina Vantsu meidän hevosista jolle sattuu ja tapahtuu. Johtuu sen yliaktiivisesta luonteesta. Eiköhän ontuminen mene muutaman päivän levolla ohi.

Muutaman viikon kun vielä jaksaa käydä koulussa ja töissä, niin sitten alkaa onneksi loma! Odotan jo innolla, mitä kaikkea lomalla ehtii tehdä koirien sekä hevosten kanssa. Ja jouluna saa syödä paljon kinkkua ja suklaata, nam!

Sateinen sunnuntai

Yritin viikonloppuna, kun kävin Joutsenossa, saada vähän kuvia uudesta kentästä sekä hieman uudempia ratsastuskuvia. Edelliset ratsastuskuvat kun on kisoja lukuunottamatta vuodelta 2005... Kuvaajakin oli mukana, mutta kuvista tuli kyllä epäselviä sumun ja sateen takia. Kolmen aikaan alkoi olla jo niin pimeä, että vaikka kentän valot olivat päällä, ei digikamera saanut oikein yhteen onnistunutta ratsastuskuvaa. Joku toinen päivä taas uusi yritys.

Vantsu, Amsu ja Elli tarhassa.

Ihmiset välillä ihmettelee meidän hevosten aitoja, kun ne antavat kuvan, että meillä olisi isompiakin hevosia! Tarhan ja laitumen aidat piti laittaa uusiksi, kun Amsu oli vielä varsa. Fiksu tyttö kun keksi, että mitäs sitä aitojen takana ihmettelemään kun niistä pääsee ylikin. Ainakin toistaiseksi noissa uusissa aidoissa on pysytty. Elli saattaa kyllä yrittää kontata tarhan aidan ali jos aidan toisella puolella on syötävää.

Olikos tää meidän koira collie vai pystykorva?

Koirilla oli super hauska viikonloppu, kun vielä sunnuntainakin pääsivät vapaana riehumaan Joutsenossa. Luca on sellainen pallohullu, että heti kun se saa luvan tulla autosta ulos, ryntää se hakemaan vanhan jalkapallon itselleen ja raahaa sitä mukanaan.

Nike taisi olla vielä hieman puhki lauantain kavereiden kanssa riehumisesta, kun se ei saanut samanlaista hepulia vapaana olemisesta kuin Luca. Nike kävi myös tutustumassa hevosiin tarhan portilla. Niin kauan se uskalsi niitä tuijottaa, kunnes Amsu huomasi Niken ja tuli vauhdilla portille haistelemaan Nikeä. Silloin tuli pojalle kiire! Hyvin koirat ja hevoset ovat tottuneet toisiinsa. Minulla on välillä ollut koirat tallissa mukana kun olen hoidellut hevosia. Koirat tulevat mielellään talliin; ne tietävät, että sieltä löytyy niiden herkkua, hevosten kuivattua leipää.

Lisään vielä loppuun muutaman "parhaan" kuvan sunnuntain ratsastuksesta. Uskokaa pois, näistä tarkempia kuvia ei saanut.

Amsu on kolmejalkainen hevonen

Koirat tapaa kavereita pitkästä aikaa

Johan oli aikakin ensilumen tulla maahan, kun eletään jo yli marraskuun puoltaväliä. Tänäkään vuonna ei ensilumi pysynyt kovin montaa päivää maassa, ja muutaman tarhailupäivän jälkeen hevoset pääsivät taas takaisin laitumelle. Kenttä on edelleen kestänyt jatkuvaa veden tuloa ihmeen hyvin. Vieläkin se on tarpeeksi hyvässä kunnossa jopa hyppimiseen. Sadelöskä ilmat eivät ole ihan mukavimpia lenkkeillä koirien kanssa. Niken lyhyt karva on sentään helppo puhdistaa, mutta Lucan jalkahaituvat pitää lähes joka lenkin jälkeen pestä...

Luksu ja pystykorvat

Syksyinen ilma saa haaveilemaan ulkomaan reissusta, etelään karkuun Suomen sateita. Ehkäpä taas ensi keväänä voisi jonnekin reissata.

Kreikka, Lefkas syyskuu 2011

On jo ikävä ylläolevan kuvan maisemia ja lämpöä. Ja rusketusta.

Koirat pääsivät taas tänään viikonlopun kunniaksi juoksentelemaan vapaana, tällä kertaa jopa kavereiden kanssa. Samalla tuli todettua, ettei neljästä juoksevasta ja leikkivästä koirasta (joista kaksi on pentuja) saa hämärässä digikameralla hyvää yhteiskuvaa.

Onnistunein yritys saada kaikki samaan kuvaan.

Ainakin koirilla oli kivaa leikkiä keskenään. Luca pysyi melko hyvin lähellä, kunhan ensin malttoi jättää collien pennun rauhaan. Pennut leikkivät hyvin keskenään, paitsi Nike olisi välillä halunnut hieman metsästää kaveria kun se oli niin kivan pörröinen! :)

Amsu senkun vaan kehittyy lähes joka kerta kun sitä ratsastaa. Yhtenä päivänä hyppäsin sillä kentällä rataa ja Amsu meni niin hyvin, että taisi olla paras rata mikä ikinä oltiin hypätty! Se malttaa jo hyvin odottaa esteiden välillä, kunhan ratsastaja muistaa pitää tuntuman kevyenä eikä itse hosu. Takajalatkin löytyvät pikkuhiljaa alle ja ponnistukset lähtevät pyöreämmin.

Amsu kilpailuissa 1.10.2011. Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsu taas on Vantsu, sen kanssa pitää vaan tulla toimeen. Isompia esteitä hypätessä se menee paremmin, pieniin se ei viitsi keskittyä ollenkaan ja hyppii miten sattuu. Ja liian kovaa.

Ei vieläkään lunta tiedossa

Viime viikonloppuna oli taas aivan ihana ilma! Heti lauantaina aamusta otettiin koirat autoon ja lähdettiin Huhtiniemen isolle hiekkakentälle juoksuttamaan koiria vapaana. Kyllä oli vauhtia molemmilla pojilla :)

Lucalla oli pannassa kiinni paalinarusta tehty, noin 50  metriä pitkä naru. Sillä kun sattuu olemaan joskus tapana vapaana ollessaan, että kun sitä huutaa, se tulee luokse, muttei anna ottaa kiinni. Tuo naru on ollut tosi hyvä idea, se tulee hyvin perässä kun koira juoksentelee vapaana. Heti kun huutaa niin poika juoksee luokse, tai jos ei, niin ei tarvitse kun ottaa narusta kiinni. Sitten aina Luca muistaa, että hitsit, pakko mennä.

Luca tähystää komeana

"No heitä nyt jo se keppi!"

Muutama päivä sitten mitattiin koirien säkäkorkeus. Saatiin merkattua seinään molempien säkä, mutta sitten tajusin ettei meillä ole mittaa... Sen verran saatiin selville, että Nike on enää vain viitisen senttiä Lucaa pienempi säkäkorkeudelta! Poitsu kasvaa aivan mieletöntä vauhtia. Ei ole enää mitenkää pieni poika.

Nike löysi ihanan kepin

Jihuu!!

Nikekin osasi ainakin yhessä kuvassa poseerata nätisti ja pysyä paikallaan:

 

Kylmempien ilmojen tultua hevoset on tullu paljon energisemmiksi ja pirteämmiksi. Varsinkin Elliin ja Amsuun on vauhtia ilmaantunut. Vantsusta sitä ei niin huomaa, kun se menee aina kuitenkin niin lujaa! Amsulla on myös kunto kasvanut ja erityisesti laukkatyöskentely parantunut huomattavasti. Enää sen kunto ei ala loppua niin nopeasti, vaan se jaksaa paljon paremmin. Yhtenä päivänä, kun ratsastin Amsua kentällä ja oikein panostin hyvään laukkaan ympyröillä, meni Amsu tosi hyvin. Piti ihan katsoa, että hetkinen, olihan tämä Amsu eikä Vantsu! Sillä alkaa ihanasti löytyä tasapaino siihen laukkaan.

Vantsu 2005, Kuva: Saara Seppänen

Yllä oleva kuva vanhalta kentältä. Kuvassa pohja on vielä hyvässä kunnossa, kun kenttä oli vasta tehty. Ratsastaja kököttää kuvassa ihan miten sattuu, ja voisi myös opetella ottamaan ohjat käteensä, mutta annetaan se nyt anteeksi kun kuva on niin vanha. Vantsulla kyllä tehoaa edelleen ohjastuntuman kadottaminen hetkeksi, silloin se aina rauhoittuu. Kun tuntee sen alkavan kuumenemaan, on parasta siirtyä hetkeksi raviin ja löysätä reilusti ohjista.

Ihana syksyinen ilma

Kyllä on ihana, kun ulkona on taas pitkästä aikaa hyvä ilma vaikka jo marraskuuta eletäänkin. Tuleekohan tänä vuonna uusi ennätys siitä, kuinka kauan hevoset voivat olla laitumella ennen pakkasten ja lumen tuloa. Jos en ihan väärin muista, niin olisikohan vuosi ollut 2005?, kun hevoset olivat vielä joulukuussa itsenäisyyspäivänä laitumella. Aamuisin oli jo maa jäässä, mutta päivisin jään sulettua ne saivat mennä vielä laitumelle. Pidän hevosia aina mahdollisimman pitkään syksyyn laitumella. Siellä kun on paljon enemmän tilaa kuin talvitarhassa.

Tänä syksynä on ollut muutenkin ihana ratsastaa, kun uusi kenttä on valmis. Vanha kenttä muuttui heti upottavaksi lätäköksi kun syyssateet tulivat. Uuden kentän pohja on kestänyt tosi hyvin salaojituksen ansiosta. Pitäisi napata muutama kuvakin siitä. Uuden kentän myötä ajattelin myös uusia estekalustoa, vanhat tolpat ja puomit alkavat lahota ja vedellä viimeisiään... Uusien puomien maalaaminen taitaa jo jäädä ensi kesään. Pitäisi keksiä, miten saisi rakenneltua vähän erikoisempia esteitä itse. Meidän peruspuomit ja esteet ovat vähän toista kuin mitä hevoset joutuvat kilpailuissa hyppimään. Olisi hyvä, että ne tottuisivat vähän kummallisempiinkin esteisiin.

Amsu kilpailuissa 1.10. Kuva: Vilma Rouhiainen

Tämän vuoden viimeisissä kilpailuissa lokakuun alussa Amsu törmäsi ensimmäistä kertaa elämässään kuvassa olevaan "kiinteään" esteeseen. Onneksi tällä kertaa tämä "erikoinen" este ei ollut neidin mielestä pelottava, vaan yli mentiin kiltisti ensimmäisellä yrityksellä. Hieno Amsu!

Vantsu kilpailuissa 28.8. Kuva: Vilma Rouhiainen

Vantsukaan ei hirveästi pitänyt "todella oudosta" laineesta, mutta voihan esteen yli näinkin vinossa vääntäytyä...

Pieni Nike-poika on ollut meillä nyt neljä viikkoa. Kakaralla riittää vauhtia ja kasvaa melkein silmissä. Lucan kanssa ne tulevat jo hyvin toimeen, välillä leikki on niin vauhdikasta, että huomaa Lucankin vielä olevan melko pentu. Nikekin on käynyt jo Joutsenossa hevosiin tutustumassa. Se katselee niitä mielummin välimatkan päästä, eikä onneksi mene liian lähelle. Hevosista Vantsu ja Elli eivät ole huomaavinaankaan kissoja tai koiria, mutta Amsua kiinnostaa kovasti. Lucalle tulee äkkilähtö jos se on uskaltautunut laitumen aitojen sisäpuolelle ja Amsu huomaa sen. Amsusta olisi niin kiva haistaa ja ehkä vähän maistaa noita kummia pieniä karvaotuksia.

Luca ja Nike iltalenkillä linnoituksessa